Paikannimissä on kielen rikkautta

Moni suomalainen tienviitta opastaa kiinnostavalta kuulostavaan paikkaan.

Valokuvaaja ja kulttuurimaisemaan perehtynyt ympäristöministeriön ympäristöneuvos Tapio Heikkilä kuvasi suomalaisia tienviittoja 1990-luvun lopulla.

"Niissä on kielen ja asioiden rikkautta. Kulttuurihistoria ja ihmisen suhde luontoon ja ympäristöön tulee niistä mukaan", Heikkilä sanoo nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin.

Maisema on muuttunut ja myös itse kyltit ovat saattaneet vaihtua.

Heikkilä kertoo, kuinka hän havahtui paikannimiin nähdessään Paltamossa tienviitan METELI SEIS. Kun hän palasi paikalle viittaa ikuistamaan, teksti oli muuttunut, tavanomaistunut: METELINNIEMI. Seisake oli lakkautettu.

"Tienviitat toimivat ikään kuin lähtökohtana maisemille, jotka näitä kylttejä ympäröivät", Heikkilä pohtii. "Siinä tulee todennettua suomalaista maaseutumaisemaa."

Paikannimissä elää vahvasti suomen kielelle ominainen kieli-ilottelu, joka tiekyltteihin on tallentunut.

"Kielihän on meidän ihmisten perustyökalu ja sen kanssa pelaaminen on hyvin ominaista meille", Heikkilä sanoo.

"Suomalaiset tykkäävät, että sanojen kanssa leikitellään ja tehdään sananmuunnoksia ja muuta. Vastaavaa ei esimerkiksi ole ruotsissa. Meillä on myös enemmän kielen muokkausta kuin virossa", Heikkilä vertailee.

Tapio Heikkilän paikannimiä tallentava valokuvanäyttely on parhaillaan esillä Espoossa.

"Aikoinaan näyttely oli esillä vain muutamassa paikassa. Nyt on tullut uusi sukupolvi, joka on näistä asioista kiinnostunut", Heikkilä sanoo.

Paikannimikuvat syntyivät parin vuoden intensiivisen työjakson aikana, mutta kuvausharrastus on sen jälkeenkin jatkunut.

"Jos eteen tulee jäätävän hyvä tiekyltti, ne tulee edelleen taltioitua, mutta en niitä varta vasten hae", Heikkilä kertoo.

Samaan aikaan Heikkilän kuvien kanssa on esillä myös viiden etupäässä moottorisahaa työvälineenään käyttävän tekijän puuveistoksia.

Puumaa-näyttelyssä ovat mukana Petri Riihimäki, Juha Käkelä, Eine Rautasaari, Esko Heikura ja Vesa Kuukka.