

”On aidosti oltava huolissaan ruoantuotantomme tilanteesta. Miten saisimme ihmiset ymmärtämään maatalouden merkityksen huoltovarmuudelle”, aloittaa Salla Säteri.
Hän huomauttaa, että pitkittyneessä häiriötilanteessa tai kriisissä ruoka ei ole aina sitä, mihin on totuttu. Ihmisillä ei välttämättä ole myöskään taitoja valmistaa ruokaa saatavilla olevista raaka-aineista.
”Tämä lisää erilaisten konfliktien mahdollisuutta.”
Pari kuukautta virassaan ollut Salla Säteri on Suomen ensimmäinen maaseututoimen kokoaikainen varautumisasiantuntija. Hän toimii Lempäälän kuntavetoisella maaseutuhallinnon yhteistoiminta-alueella.
Pirkanmaalla on kehitetty oma malli alkutuotannon varautumiseen. Mallia kehitetään edelleen.
”Minun tehtäväni on keskittyä puhtaasti alkutuotannon varautumiseen. Huolehdin muun muassa vap-toiminnasta sekä henkilö- ja konevarauksista”, luettelee Säteri.
Vap-viljelijä on vapautettu aseellisesta palveluksesta ruoantuotantoa varten.
Pääasiassa 35-65-vuotiaita, hyvällä perustelulla mahdollisuus alle 35-vuotiaalla
65-vuoden ikäraja koskee 1966 syntyneitä ja sitä nuorempia
Varaus voimassa sen vuoden loppuun, kun täyttää 65 vuotta
Naisten henkilövaraus on mahdollinen 1970 ja siitä eteenpäin syntyneillä asepalveluksen suorittaneilla
30 vuotta maatalouden parissa työskennellyt varautumisasiantuntija on huomannut, että maatilojen vähetessä myös ymmärrys alan toiminnasta on vähentynyt.
”Kuinka paljon kuntaportaassa on vielä osaamista maataloudesta, ymmärrykseni mukaan ei kovin paljoa.”
Tavoitteena olisikin saada maatalouden varautuminen osaksi kuntien varautumissuunnitelmia. Varautuminen kuuluu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen lakisääteisiin tehtäviin.
Turvallisuuden kannalta on tärkeää pitää maaseutu asuttuna. Suomessa on ollut jo pitkään käynnissä muuttoliike maaseudulta kasvukeskuksiin.
”Jos ihmiset muuttavat maaseudulta pois, eivät vap-tilat yksin riitä huoltovarmuuden ja elävän maaseudun ylläpitämiseen. Siihen tarvitaan sekä isoja että pieniä maatiloja.”
Säteri muistuttaa, että tuotannon hajauttamisesta syntyvä verkosto on osa turvallisuutta, ja että asutetut kylät ovat osa aluevalvontaa ja huolenpitoa.

Tilojen vähetessä myös osaamista katoaa pysyvästi. Rantakartanon tilalla Lempäälässä on huomattu konkreettisesti pula osaavasta maataloustyövoimasta.
”Meillä on 165 lypsävää. Tällaisen määrän hoitaminen vaatii useamman henkilön tiimin, jotta työtaakkaa saadaan jaettua ja kohtuullistettua. Osaavan työvoiman saatavuus on yksi maatalousalan suurimmista haasteista”, toteaa tilaa yhdessä isänsä Juhan kanssa pyörittävä Santeri Knuutila.
Hän toteaa, ettei matalapalkka-alalla työn vastaanottaminen ole tekijöille kannattavaa ja työvoimaa joudutaan etsimään aina vain kauempaa Suomen rajojen ulkopuolelta.
”Suomessa on kolme suurta teurastamoa. Jos niihin isketään, niin huoltovarmuus saadaan halvaannutettua helposti. Sama koskee meijereitä”, pohtii tilan isäntä Juha Knuutila keskittämisen haittoja.

Itämeri on Suomen maataloudelle kriittinen tekijä.
”Mitä sitten tehdään, jos öljytankkeri leviää ja Itämeri menee kiinni eikä Itämeren kautta ei saada tuontielintarvikkeita? Syödäänkö sitten pelkkää kaurapuuroa? Ja mistä saadaan polttoainetta ja lannoitetta”, Säteri kysyy.
Hän kertoo aikovansa paneutua aiheeseen lähiaikoina, mutta suuri osa työstä on salassa pidettävää.
Selvää kuitenkin on, että pääasiassa Rantakartanon tilan tapaisilta lypsykarjatiloilta saatava lanta on arvokasta kasvintuotannolle.
”Eivät kasvit pyhällä hengellä kasva. Tarvitaan ravinteita joko lannasta tai lannoitteista.”
Lannoitteiden kallistuminen on lisännyt lannan arvoa, mutta kuljetuskustannusten vuoksi sitä kannattaa hyödyntää pääosin lähialueilla.
Nauta on huoltovarmuuden kannalta tärkeä kotieläin, jonka kautta ihmisen ravinnoksi kelpaamattomasta sadosta voidaan jalostaa erinomaisesti ihmisille soveltuvaa proteiinia.
Karjatalous on kuitenkin tukien vuoksi keskittynyt yhä enemmän C-tukialueelle.
”Toimeentulo pitäisi turvata myös A/B-tukialueella”, Knuutilat pohtivat.
Säteri toteaa, että eteläiseen Suomeen tarvitaan enemmän kotieläintuotantoa tai muita kuljetuskustannukset kestäviä lannoiteratkaisuja.
Isäntäkunta Lempäälä
Suomen suurin yhteistoiminta-alue aktiivitilojen määrässä
Maatiloja alueella 1975
Peltoala 100 000 ha
10 prosenttia kotieläintiloja
Tukia ja korvauksia maksetaan 60 miljoonaa euroa
Aloittanut vuonna 2006 neljän kunnan yhteistoimintana ja laajentunut vuosien varrella Pirkanmaalla 17 kunnan kokoiseksi alueeksi.
Säteri toteaa yhden asian näivettävän maatiloja yhä useammin.
”Se, että rahaa ei vain yksinkertaisesti ole perheen elättämiseen tai kustannusten kattamiseen saati maatilan kehittämiseen. Monet viljelijät elävät pienituloisuusrajan alapuolella.”
Hän ottaa esimerkin.
”Jos tilan tulos on vuodessa 175 000 euroa, niin pitää muistaa, että tuosta summasta täytyy vielä lyhentää lainat ja maksaa verot. Sitä ei monesti ajatella. Tästä voi jäädä esimerkiksi 10 000 euroa omaan käyttöön ja maatilan investointeihin”
Maatalousalalla yrittäjäriski on poikkeuksellisen suuri.
Taloushuolet aiheuttavat stressiä. Maatalousyrittäjien väsymys on asia, johon tarvittaisiin enemmän tukea Melan työkykypalvelun lisäksi.
”En saa mistään lomittajaa, joka pystyisi toimimaan itsenäisesti”, kolmen lapsen isä Santeri Knuutila toteaa.
Hänen onnensa on, että isä Juha Knuutila on toistaiseksi käytettävissä kellon ympäri.