Gia Lac Lu ja äiti Xijan Trinh ihmettelevät lypsyrobottia. Oikealla Susanna Pussinen ja tytär Martta Pesiö. Kuva: Sanne Katainen
Lehmät herättivät maahanmuuttajaperheissä unelmat: ”Suomessa kannattaisi edistää pääsyä viljelijöiksi”
Maalla asuminen ja maatilan pito on myös maahanmuuttajaperheitä kiinnostava vaihtoehto.Tilaajalle
”Jotkut piileskelevät, osa haluaa tutustua”, kuvailee lehmiä Scarlett Kalda. Vaikka isot lehmät hurmaavat, eniten hän pitää vasikoista. ”Pienillä ei ole niin karhea kieli”, Kalda perustelee. Kuva: Sanne Katainen”Katso, lehmä on valmis!”, kajahtaa tomera pojanääni.
Vietnamilaistaustainen Gia Lac Lu on harvinaisen kokemuksen äärellä. Moni lapsi on käynyt huvipuistossa, harva nähnyt lypsyrobottia.
SOS-lapsikylän perhekumppani Sanna-Mari Kärkkäisen idea tuoda kaupunkilaisperheitä maitotilalle oli epätavallinen.
”Aika paljon asiaa piti perustella rahoittajalle, idea ei ollut sellainen mitä yleensä ehdotetaan.”
Sopiva paikka löytyi lopulta alle tunnin bussimatkan päästä Helsingistä, Lohjan Sammatista.
Retken järjesti Lapset SIB Helsinki Perheen mukana -palvelu, jota tuottavat Diakonissalaitos ja SOS-Lapsikylä ry.
Palvelun ideana on ennaltaehkäisevä ja luottamussuhteeseen perustuva tuki koko perheelle.
Susanna Pussinen on tyttärensä Martta Pesiön kanssa ensi kertaa maatilalla. Kaikilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus vierailla tilalla, Pussinen sanoo.
”Lapsilla saattaa olla aiheesta harhaluuloja tai ajatus, että aikuinen puhuu höpöjä kun hän kertoo, mistä ruoka on peräisin.”
Pakistanilaistaustainen Asim Shaheer Siddiqui ja Sehsrish Asim sekä lapset Nashwa, Omama ja Mumammad vierailivat suomalaisella tilalla ensimmäistä kertaa. Kuva: Sanne KatainenSiddiquin perheeseen vaikutuksen tilalla teki teknologian määrä. Pakistanissa lehmiä lypsetään yhä paljolti käsin, kertoo Sehrish Asim.
Karachin miljoonakaupungista aikoinaan Suomeen muuttanut Asim Siddiqui kehuu perheensä hankkeen kautta saamaa tukea. Perhe on saanut apua esimerkiksi lasten puheterapiaan.
Tiara Salazar ja Scarlett Kalda Kuva: Sanne KatainenSuomessa kannattaisi edistää maahanmuuttajien pääsyä paitsi tilan työntekijöiksi, myös itsellisiksi viljelijöiksi, Siddiqui uskoo.
”Monet työskentelevät kovasti, mutta eivät saa mahdollisuutta oman tilan perustamiseen.”
Maahanmuuttajat voisivat myös laajentaa kotimaisen ruuan tarjontaa, hän jatkaa. Siddiqui nostaa esiin myös halal-lihan kasvavan kysynnän – ja hinnan.
Suomessa halal-lihaa tuotetaan vain tainnutettujen eläinten lihasta, toisin kuin useissa muissa maailman maissa.
Entä millaisen tilan he itse perustaisivat? Siddiquita inspiroi maitotila.
Asim taas ottaisi mieluiten harrastusmielessä kanoja tai kasvattaisi vihanneksia.
Nicaraguasta kotoisin oleva Berbel Salazar ja Tiara Salazar nauttivat yhteisestä ajasta maatilalla. Silmissä oli myös onnen kyyneleitä. ”Kyyneleet tulivat ilosta, saamme nauttia rauhasta erilaisessa ympäristössä. Voisin kuvitella asuvani maalla.” Kuva: Sanne KatainenEmäntä Tiina Aino-Maria Ekin eläimet ovat tottuneet käsittelyyn. ”Lässytän niille enemmän kuin lapsilleni.”
Ek uskoo, että myös maahanmuuttajilla voisi olla alalle enemmän annettavaa.
”Ei maahanmuuttajien tarvitse olla vain siivoojia tai kaupan kassoja.”
Osalle tulee yllätyksenä, että Paavolan tilan lehmillä on myös nimet, Tiina Ek kertoo. Esimerkiksi Virossa yli tuhannen lehmän maitotilat ovat jo arkea. ”Isot tilat voivat olla kauhean teollisia”, Inka Roininen pohtii. ”Inhimillisyys jää pois.” Vieressä Kuva: Sanne Katainen
Kazakstanista Suomeen muuttanut Sultan Akhmatov tuli poikansa Deni Madarovin kanssa tutustumaan maitotilaan. Akhmatov on aiemmin toiminut myös lihakauppiaana. Hän toivoo, että myös kotimaista halal-lihaa olisi saatavilla nykyistä enemmän. Kuva: Sanne KatainenEkin äiti Kirsti Alander seuraa tarkasti Paavolan tilan tapahtumia. Aiemmin maitotilaa itsekin puolisonsa kanssa pitänyt Alander on myös tottunut vierailijoihin.
Kerran tilalle tuli bussilastillinen kiinalaisia, hän muistelee.
Heidän oli määrä jatkaa visiitin jälkeen tiiviissä aikataulussa Turkuun, mutta matkassa oli mutka: kiinalaiset innostuivat laskemaan nappaskengillään tilalla mäkeä niin, ettei heitä tahtonut saada bussiin takaisin lainkaan.
Lehmien ohella trampoliini oli lasten suosikkeja. Hyppimisvuorossa Omama Siddiqui. Kuva: Sanne KatainenPositiivista palautetta tilavierailusta on jo tullut sen verran, että teeman käsittelyn jatkamiselle näyttää olevan kysyntää.
Tarkoitus on pitää tulevaisuudessa muun muassa luento kaupungissa ja maaseudulla asumisen eroista.
Ukrainalaiset Ivan Kosyinski ja Isa Kosyinski ostivat kotiin viemisiksi tinki- ja ternimaitoa. Maaseudulla asuminen kiinnostaa, Ivan sanoo. Kuva: Sanne KatainenMaaseudulla asuminen nousee tilalla monen puheissa esille. Kustannukset tosin mietityttävät. Maalla talo olisi halvempi, mutta toisaalta autoilu tuo kuluja.
Ukrainalainen Ivan Kosyinski ei näe autoa ongelmana. ”Tarvitsen kaupungissakin autoa joka tapauksessa.”
Hänestä Suomi on toistaiseksi hoitanut maahanmuuttopolitiikkaansa Baltian maita paremmin. ”Täällä kaksoiskansalaisuus on mahdollinen.”
Esimerkiksi Norja, Viro ja Hollanti eivät salli kaksoiskansalaisuutta.
Maaseudun elävänä pitämisessä maahanmuutolla on roolinsa, Kosyinski uskoo. ”Baltiassa maaseudulta löytyy jo täysin tyhjiä kyliä.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
