Yhden karjan lähtö voi olla toiselle tilalle mahdollisuus

Yrittäjäveljeksistä kertovan lehtijutun otsikko puhuttelee. ”Elämää lehmien jälkeen” tiivistää sen, kuinka valtavan suuri asia karjasta luopuminen yleensä on. Se pysäyttää, ja monella tilalla aika jakautuu jossain määrin kahteen: lehmien kanssa ja lehmien jälkeen.

Samalla jutun otsikko jo kertoo, että elämän tilalla ei tarvitse päättyä siihen, kun lehmät lähtevät. Työajan vapautuminen navetasta voi avata lukuisia uusia mahdollisuuksia kehittää maatilayrityksen toimintaa ja ehkä myös osallistua aktiivisemmin esimerkiksi yhdistystoimintaan tai sosiaalisiin rientoihin.

Tämä ei silti ole kannustuspuheenvuoro lehmistä luopumiselle. Arvostan syvästi jokaista tilaa, joka edelleen laittaa maitoa ja lihaa tulemaan. Omistautumista, karjasilmää, ympäristötekoja, hoidettuja maisemia ja laadukasta kotimaista ruokaa.

Jokaisen tilan ja yrittäjän on tehtävä omat ratkaisunsa tapauskohtaisesti. Rakennekehitystä ei pidä liikaa jarruttaa, vaikka hetkittäin kuinka tekisi mieli. Eläinten pitoa ei pidä kenenkään jatkaa siksi, että aiemmat sukupolvetkin tekivät niin, tai koska tuntuu, että niin kuuluu tehdä, eikä muutakaan vaihtoehtoa ole. Eläimet eivät ansaitse sellaista, eikä yhdenkään ihmisen pidä elää vain muiden toiveita tai tottumuksia varten.

Yhden karjatilan lopettaminen voi olla samalla toiselle mahdollisuus. Jollekin voi avautua kaivattu mahdollisuus hankkia lisää maata. Tai voi käydä kuten Tapiolan tilalle, joka hankki lopettavalta tilalta lypsyrobotin karjoineen. Karjan ja robotin elämä jatkui, vaikka toisaalla. Laajentava tila löysi luovan ratkaisun, joka ei varmasti ollut huono luopujienkaan kannalta.

Rakennekehitys on totta, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa kaikkien jatkavien tilojen panemista samaan muottiin. Maaseutu tarvitsee monenlaisia tiloja: laajentajia, suunnan vaihtajia, ja myös niitä, joiden työssä arvot tulevat ennen kaikkea. Heidän avullaan esimerkiksi perinnemaisemat ja alkuperäisrodut säilyvät. Kaikenlaisia tiloja yhdessä tarvitaan siihen, että maaseudulla riittää jatkossakin elämää sekä lehmien kanssa että niiden jälkeen.