Kasvit pidettävä nälässä viisi vuotta
MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola päätti pitkän harkinnan jälkeen sitoutua omalla tilallaan ympäristökorvaukseen. Päätös oli vaikea, sillä kasvinravitsemuksen asiantuntija tietää pitävänsä kasvejaan ”nälässä” seuraavat viisi vuotta.
Pietolan tilalla ei ole eläimiä eikä tila ota vastaan lantaa karjatilalta, vaikka sekin on ollut haaveissa.
”Lannan käyttöä vaikeutettiin ympäristökorvauksella todella huomattavasti”, hän harmittelee.
Ruuantuotanto tehtiin hänen mielestään muutenkin vaikeaksi. Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla on ympäristökorvauksen lisäksi noudatettava viherryttämistuen vaatimuksia.
”Paljon sai miettiä ja käydä ehtoja läpi ennen kuin uskalsi toukopellolle lähteä”, hän kuvailee omia ja todennäköisesti monen muunkin viljelijän tuntoja.
Pietola haluaa erityisesti painottaa sitä, että ympäristötukeen sitoutuminen tai sen ulkopuolelle jättäytyminen ei kerro siitä, kuinka tila ympäristöstä huolehtii.
”Monella ympäristöstä huolehtivalla tilalla ehtojen noudattaminen olisi ollut yksinkertaisesti mahdotonta. Ohjelma ei tue kaikkien tilojen tarpeita.”
Pietola kiittelee kuitenkin sitä, että viljelijöille tarjotaan uudessa järjestelmässä monia ”mielenkiintoisia palasia”, esimerkiksi kerääjäkasvitoimenpidettä. Toisaalta siihenkin liittyy hänen mukaansa kummallisuus, joka syö sen uskottavuutta ravinnevalumia ehkäisevänä toimenpiteenä.
”Kerääjäkasviksi hyväksytään typensitojakasvit, kuten apila. Maahan ilmakehästä typpeä sitova kasvi on ristiriidassa sen kanssa, että fosforin käyttöä rajoitetaan seuraavalle kasvustolle”, hän huomauttaa.
Kummallisuus liittyy niin kutsuttuun minimilakiin: kasvi voi kasvaa vain sen verran, mihin antaa edellytykset se ravinne, jota käytettävissä on vähiten. Jos fosfori rajoittaa kasvin kasvua, se ei välttämättä pysty käyttämään hyväkseen apilan maahan sitomaa typpeä. Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
