Tupsut korvissa – Bolivian laamoja erotellaan kuten poroja konsanaan

Chocosin kylässä aurinko on pian jo laskemassa vuorten taakse, kun parinsadan pitkäkaulaisen eläimen lauma on saatu koottua kiviaitaukseen. Normaalisti laamat vaeltavat johtajauroksen perässä läheisillä kosteikoilla, joista ne löytävät karkeaa ruohoa ja pensaiden lehtiä. Mukana kulkee paimeniakin, jotka suojelevat laamoja autiomaassa lymyäviltä puumilta ja ketuilta.

Kiviaitauksessa eläimet pyörivät verkkaisen näköisesti, mutta koko ajan valppaina. Pienet vasat pysyttelevät tiukasti emojensa jaloissa. Näkymästä tulee mieleen poroerotus, ja eläintenpidon välillä onkin monia yhtäläisyyksiä.

Aina välillä rauhalliseen laumaan tulee hetkeksi pientä vauhtia, kun omistajat aloittavat merkinnän. Mitään lasson tai suopungin tapaista he eivät tarvitse. Eläin napataan tarttumalla nopeasti kaksin käsin sen pitkään kylkikarvaan. Kun avustaja käy kiinni korviin, eläin talttuu.

Lapset Boliviassa oppivat laamankasvattajiksi jo varhain. Kuva: Matti Siippainen

Laama saa korvalehtiinsä parsinneulalla pujotettavat värikkäät langat. Tupsut ovat sekä koristeita että omistusmerkkejä. Korviin voidaan leikata myös samanlaisia merkkejä kuin poroillekin.

”Kaikilla perheillä on tietysti eri värit ja merkit. Villalangat on värjätty alueen perinteisin menetelmin, kertoo kyläläinen”, aimara-kansaan kuuluva Giber Quispe eläinten keskellä.

Tarkkaa laamojensa lukua hän ei paljasta.

”Niitä on kymmeniä. Kuten muillakin perheillä täällä.”

Quispe kertoo, että laamankasvatus on kylän tärkein elinkeino. Eniten tuloa saadaan lihasta.

”Villalle ei ole nyt juurikaan markkinoita. Alpakan villa on hienompaa ja se menisi paremmin kaupaksi.”

Uyunin alueella elanto hankitaan myös maanviljelystä. Rinnepelloilla kasvaa Andien alkuperäiskasvia kvinoaa useita eri lajikkeita. Työtä asukkaille tarjoavat kaivoksetkin.

Lankakoristeiden lisäksi laamojen korviin leikataan merkit, kuten poroillekin.  Kuva: Matti Siippainen

Boliviassa laama on kansalliseläin, ja sen paikka on maan vaakunassakin.

Monikäyttöisten laamojen ansioista alkuperäiset bolivialaiset ovat selviytyneet kuivissa ja vuoristoisissa oloissa. Varmajalkaiseksi sanottu eläin voi kulkea yli 30 kilometriä päivässä vaikeakulkuisia reittejä ja se selviytyy päiväkausia juomatta ja syömättä.

Laamat, kuten pienemmät sukulaisensa alpakatkin, ovat sinällään vaatimattomia eläimiä, mutta niistä on todella moneksi. Laamoista saadaan monikäyttöistä villaa ja proteiinipitoista lihaa ja ne ovat tärkeitä kuormajuhtia vaikeakulkuisilla matkoilla. Lantakin hyödynnetään lannoitteena ja polttoaineena.

Näitä ominaisuuksia käyttivät hyödyksi myös espanjalaiset valloittajat, jotka tuskin muuten olisivat onnistuneet kuljettamaan hopea- ja kultakaivosten raskaita kuormia pois syrjäisistä vuoristoista.

Laamat ovatkin kaikkialla Andien kylissä niin tärkeitä, että ne ansaitsevat kerran vuodessa värikkään juhlan.

Tupsukorvainen laama on bolivialaisille enemmän kuin tuttu näky. Kuva: Matti Siippainen

Tämän vuotuisen juhlan nimi on Floreo de llamas, laamojen kukittaminen. Korvanauhojen lisäksi urokset saavat villakoristeita häntäänsä ja naaraat selkäänsä.

”Tämä juhla on eläimiämme varten. Haluamme osoittaa niille kiitollisuutta, sillä ne ovat meille elintärkeitä. Ja pyydämme niille siunausta, jotta ne kasvaisivat vahvoiksi ja tietysti hedelmällisiksi”, Quispe sanoo.

Floreo-juhla osuu helmikuun karvevaaliajan alkuun ja siihen yhdistyy uskonnollisia menoja. Bolivia on katolinen maa, jossa alkuperäiskansojen uskonnollisuus sekoittuu kristillisyyteen. Floreossa muistetaan aina kasvun antajaa, Äiti maata, jolle voidaan uhrata niin juomia kuin laamanvasojakin.

Normaalisti laamat vaeltavat Uyunin karussa autiomaassa. Chocosin kylässä pari sataa eläintä on koottu kiviaitaukseen.  Kuva: Matti Siippainen

Aurinko häviää korkeiden vuorten taakse, ja laamat päästetään laitumilleen. Käynti on ylväännäköistä, kuten aina. Chocosin kyläläiset jatkavat juhlaa. Huolella valmistetut perinneruuat, kuten kvinoakeitto, keitetyt maissit ja laamapaisti, maistuvat. Alkoholia kuluu paljon.

”Aiomme juhlia vielä pitkään. Tanssimme ja soitamme laamojen kunniaksi”, Giber Quispe vakuuttaa.