Porsas syntyy kuolleena paljon yleisemmin kuin se jää emon alle

Ranskalaisilla sikatiloilla tehty laaja tutkimus valottaa porsaskuolleisuuden syitä ja osoittaa, että emon alle kuolee huomattavasti oletettua vähemmän porsaita.

Prohealthin tutkimuksessa havaittiin, että kuusi pääsyytä aiheutti 85 prosenttia porsaiden kuolemista, jotka tapahtuivat 48 tuntia porsimisen jälkeen.

Yleisin kuolinsyy oli kuolema porsimisen yhteydessä, josta aiheutui 23 prosenttia kuolemista.

Seuraavaksi yleisin syy oli elinkelvottomuus tai alipaino, joka aiheutti 21 prosenttia porsaskuolemista. Merkkejä verenmyrkytyksestä oli 17 prosentilla porsaista ja muumioituneita oli 11 prosenttia.

Emon alle kuoli 8 prosenttia, ja nälkiintymiseen menehtyi 5 prosenttia.

146 tilalla tehdyssä tutkimuksessa oli mukana yli 40 000 syntynyttä porsasta, joista kuolleita lähes 8 000. Tiloilta otettiin keskimäärin 18 näytettä, ja kaikille otokseen osuneiden emakoiden porsaille tehtiin raadonavaus.

Porsaiden kuolleisuus heikentää emakoiden tuotoskykyä ja aiheuttaa taloudellisia tappioita. Tutkimuksen tulosten perusteella tulisi nykyistä enemmän kiinnittää huomiota syihin, jotka aiheuttavat porsaan kuoleman ennen porsimista tai sen aikana.

Kuolleena syntymisen syyt on jaettu kolmeen luokkaan. Niistä yleisin on kuolema porsimisen aikana, jonka osuus on yli puolet. 39 prosentilla kuolleista oli merkkejä verenmyrkytyksestä ja 9 prosentilla sisäelinten itsestään tuhoutumisesta.

Nälkiintymisen aiheuttamien porsaskuolemien huomattiin vähenevän päiväaikaan eli työaikaan. Tämä korostaa porsimisavun ja porsimisen jälkeisen avun, kuten ternimaidon saannin varmistamisen, merkitystä.

Luken professori Jarkko Niemen mielestä samoja porsaskuolleisuuden syitä voidaan pohtia myös Suomen sikatiloilla.

Lisää tutkimuksesta PROHEALTHin uutisessa.