Maanparannuskuidusta saa pika-apua fosforin huuhtoutumisen hillintään
Maanparannuskuitu toimii pellolla mikrobien ravintona. Kuitua hajottaessaan mikrobit erittävät liima-aineita, jotka yhdessä sienirihmaston kanssa parantavat maamurujen kestävyyttä.
Maanparannuskuidun levitys onnistuu kuivalannan levityskalustolla. Kompostoitua ravinnekuitua levitettiin Tuusulassa syksyllä 2021. Kuva: Paula LuodeslampiMetsäteollisuudessa syntyy sivuvirtana vuosittain 420 000 kuiva-ainetonnia kuitulietettä, josta osa voidaan käyttää hyödyksi pelloilla.
Näistä sivuvirroista tuotteistetut maanparannuskuidut vähentävät eroosiota ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin huuhtoutumista vesistöihin, Luonnonvarakeskus tiedottaa.
Maanparannuskuitu toimii pellolla mikrobien ravintona. Kuitua hajottaessaan mikrobit erittävät liima-aineita, jotka yhdessä sienirihmaston kanssa parantavat maamurujen kestävyyttä.
”Kuidun avulla ei voida vähentää hajakuormitusta pysyvästi, mutta nopea apu siitä on mahdollista saada. Tutkimusten mukaan kuitukäsittelyn positiiviset vaikutukset näkyivät vielä neljän vuoden jälkeen”, erikoistutkija Jaana Uusi-Kämppä Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
”Pitkäaikaisia vaikutuksia on mahdollista saada hitaammin maaperään vaikuttavilla toimenpiteillä, kuten monipuolisella viljelykierrolla, kasvien tarpeenmukaisella lannoituksella sekä pellon hyvällä vesitalouden hoidolla”, Uusi-Kämppä jatkaa.
Paperi-, kartonki- ja selluteollisuudessa syntyvän kuitulietteen käyttöä peltoviljelyssä tutkittiin Kuitulietteet maatalouden vesiensuojelukeinona -hankkeessa.
Vesiensuojelun tehostamisohjelman rahoittamassa hankkeessa tutkittiin kuitukäsittelyn vaikutuksia muun muassa eroosioon sekä kokonais- ja liukoisen typen ja fosforin huuhtoumaan.
”Vesiensuojelun lisäksi kuituliete sitoo osan hiilestä peltomaahan pitkäaikaisesti”, Uusi-Kämppä toteaa.
Luonnonvarakeskuksen koelohkoille Jokioisille levitettiin syksyllä 2015 nollakuitua ja kompostoitua sekä kalkkistabiloitua ravinnekuitua.
Lohkoilta otettiin vuosittain 0,4 metriä syviä maamonoliitteja, joita sadetettiin laboratoriossa. Maakerroksen läpi valunut vesi kerättiin ravinnemäärityksiin.
Kuitukäsittelyt vähintään puolittivat maa-aineksen ja siihen sitoutuneen fosforin pitoisuudet valumavesissä ensimmäisinä kahtena vuotena käsittelemättömiin maihin verrattuna. Vielä neljän vuoden jälkeen levityksestä pitoisuudet olivat neljänneksen pienemmät kuin käsittelemättömissä verrokeissa.
Kuitukäsittelyt uusittiin syksyllä 2020. Keväällä 2021 kuitu vähensi maa-aines- ja fosforipitoisuuksia samalla tavoin kuin ensimmäisen käsittelynkin jälkeen. Liukoiseen fosforiin kuidulla ei ollut vaikutusta. Nitraattitypen ja liukoisen orgaanisen hiilen pitoisuudet kasvoivat hieman aluksi, mutta ne tasaantuivat aikaa myöden.
Kuitujen vaikutuksia tutkittiin myös Uudellamaalla Tuusulanjärven osavaluma-alueilla.
Noin puolet Noormarkinojan valuma-alueen pelloista käsiteltiin kuidulla syksyllä 2020 ja 2021.Viereisen Flinkinojan valuma-alue toimi käsittelemättömänä verrannealueena.
Syksyllä 2021 levityksen jälkeen kuitu vähensi maa-aineksen kuormitusta 49 prosenttia ja siihen sitoutuneen fosforin kuormitusta 40 prosenttia verrattuna edelliseen syksyyn. Vertailualue Flinkinojan valuma-alueella kuormitus vähentyi samalla ajanjaksolla 10 prosenttia. Syksyyn 2019 verrattuna kuormituksen vähenemä oli pienempää.
”Valuma-alueella maa-aineksen ja kokonaisfosforin vähenemät olivat samansuuntaisia kuin sadesimulaatiokokeessa’’, vesistöasiantuntija Paula Luodeslampi Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksestä toteaa.
Seuranta jatkuu Jokioisten koekentällä sekä Noormarkinojan ja Flinkiojan valuma-alueilla ainakin vuoden 2022 ajan osana Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa Rakennekuitu-hanketta, jossa seurataan myös rakennekalkin vaikutuksia peltovalumavesien laatuun.
Hanke tuotti yhdessä KIPSI- ja Ravinnekalkki-hankkeiden kanssa viljelijäoppaan Kipsi, kuitu ja rakennekalkki – Opas viljelijöille. Opas ja julkistamiswebinaari sekä neljä lyhytvideota ovat ladattavissa ProAgrian nettisivuilta.
- Osaston luetuimmat
