Luulitko, että maitokiintiöt ovat historiaa? Kanadan viljelijät pitävät niistä yhä kiinni kynsin ja hampain: ”Takaa aidosti vapaan markkinan”

Rajoittamaton maidontuotanto ei ole itsestäänselvyys.

Vielä hetki sitten maitoa tuotettiin monissa maissa vain sen verran, kuin kiintiö salli.

Suomen ja muiden EU-maiden kohdalla siitä ajasta on nyt kahdeksan vuotta.

Myös esimerkiksi Australialla, Iso-Britannialla ja Etelä-Korealla on ollut käytössään maitokiintiöt.

Australiassa kiintiöistä ja minimihinnoista luovuttiin vuonna 2000. Tavoitteena oli lisätä kansainvälistä kauppaa ja vähentää kansallisia tukia.

Muutosta tuettiin valtion ohjelmilla. Vuosien 2000 ja 2014 välillä tuotanto putosi 15 prosentilla.

Vastoin toiveita Australian osuus maidon kansainvälisestä kaupasta pieneni. Toisaalta kuluttajille maidon hinta laski.

Useimmissa maailmankolkissa kiintiöjärjestelmät ovat jo historiaa. Vapaamman tuotannon on arvioitu parantavan vientimahdollisuuksia ja vähentävän kustannuksia.

On kuitenkin yksi länsimainen suuri maatalousmaa, joka pitää yhä kiinni kiintiöistä: Kanada.

Kun maidontuottajilta kysyy kiintiöistä Albertassa, ylistyssanat ovat vuolaita.

VandenBroekin perheen vanhemmat ja viisi lasta muuttivat Alankomaista Kanadan Oldsiin vuonna 2000 parempien viljelymahdollisuuksien perässä. Kuvassa Arie ja Teun VandenBroek. Kuva: Tuulikki Viilo

”Maitokiintiö takaa aidosti vapaan markkinan. Niiden avulla tiedän tuloni tulevaisuudessa ja pystyn investoimaan”, hollantilaissyntyinen maidontuottaja Arie VandenBroek vastaa.

Ulkomaisia viljelijöitä tulee Kanadaan halvempien hehtaarien perässä. Ahtaaseen maahansa kyllästyneet alankomaalaiset tuntuvat ottaneen haltuun tämänkin maailmankolkan pellot.

”En kadu hetkeäkään. Täällä on oikeassa suhteessa vapautta ja vastuuta”, Arie virkkoo.

Kun Haenin perhe muutti Sveitsistä Kanadaan, he ostivat tilan jersey-nautoineen. Aiemmin heillä oli ollut pihvikarjaa. Enää paluuta ei ole. ”Rakastuimme niihin”, sanoo Adrian Haeni. Kuva: Tuulikki Viilo

Lone Pine Jerseysin tilalla Albertassa jerseyt suuntaavat bambimaisen katseensa uteliaana tulijoihin.

Täällä asuu yksi Kanadan suurimmista puhdasrotuisista jersey-karjoista. Keskituotos on 8 000 litran luokkaa.

Rakastan kiintiöitä, säestää Adrian Haeni. ”Järjestelmä palvelee meitä hyvin, toki hinta voisi mennä vielä ylös.”

Jokaisella sektorilla, jossa käytetään kiintiöitä, viljelijäväestö on keskimääräistä nuorempaa, hän jatkaa. ”Markkinavetoisuus ei auta uudistamaan.”

Haenin perhe saapui Kandaan Sveitsistä. ”EU on niin tiukka tilakokojen kanssa, etenkin Sveitsissä. Tilamme sijaitsi vuorilla”, kertoo Marie-Louise Haeni.

Sveitsiläisyys näkyy tilan lopputuotteessa: Perhe jalostaa jerseyn maidosta itse suklaamaitoa.

Maidontuotannon kiintiöjärjestelmään siirryttiin Kanadassa 1960-luvulla. Myöhemmin kiintiö laajeni muniin. Kuva: Tuulikki Viilo

Kaikki Kanadassakaan eivät jaa varauksetonta ihailua kiintiöitä kohtaan.

Ruuan kallistuminen on heittänyt järjestelmän haasteen eteen.

Keväällä kohu syntyi TikTok-videosta, jossa maidontuottaja Jerry Huigen näyttää kuinka maitoa valutetaan lypsyltä suoraan viemäriin.

Inflaation laukatessa ja ruuan hinnan noustessa video on ollut omiaan herättämään närää.

Vaikka tarkoitus on kontrolloida tuotannon määrää, toisinaan kiintiömäärät ylittävää maitoa on dumpattu.

Kriitikot sanovat, että kiintiöt johtavat kalliimpiin hintoihin kanadalaisille samalla kun ne vähentävät vientimahdollisuuksia ja tukahduttavat innovaatioita.

Kiintiöiden poistoa ei Albertan maitovaltuuskunnassa työskentelevän Gert Schrijverin mukaan kannata perustella viennin merkityksellä. ”Viennin osuus on vain viisi prosenttia maidon maailmanmarkkinoista.” Kuva: Tuulikki Viilo

Vuonna 2018 julkaistun raportin mukaan kiintiöjärjestelmän välitön poisto ilman valtion tukea aiheuttaisi alalle 2,1—3,5 miljardin dollarin menetykset.

Taustalla vaikuttaa kärkäs naapuri: Yhdysvalloilla riittäisi ylijäämää, jonka se mielellään toisi Kanadan markkinoille.

Raportin mukaan maan tuotanto on 11 kertaa suurempi ja tuotantokustannukset yli 30 senttiä alhaisemmat kuin Kanadassa.

Jotakin kanadalaisviljelijöillä on kuitenkin enemmän: velkaa.

Esimerkiksi Quebecissä lehmää kohden velkaa oli 2018 keskimäärin 19 900 dollaria. Riskinä on, ettei velkojen kattaminen onnistuisi säätelemättömässä järjestelmässä.

VandenBroekin tilalla lehmät lypsetään kolmesti päivässä. Keskituotos pyörii 10 300 litran tietämillä. Kuva: Tuulikki Viilo

Kiintiö perustuu Kanadassa maitorasvaan. Sitä säädetään kuukausittain ennakoidun kulutuksen perusteella.

Ylijäämää syntyy proteiinista, jolle Kanadassa ei ole kunnon markkinoita.

”Kiintiöt ovat saaneet paljon tukea viljelijöiltä. Kuluttajalle malli on kestävämpi”, vakuuttaa Gert Schrijver Albertan maitovaltuuskunnasta.

Vaikka kiintiöiden aloituskustannukset ovat korkeat, takaisinmaksuaikaa on 10 vuotta, hän huomauttaa.

Kanadassa on myös esitetty, että maan kiintiöjärjestelmä voisi toimia mallina kehittyville maille.

”Emme halua olla riippuvaisia markkinahinnasta”, Schrijver summaa.

”Euroopan ja Yhdysvaltain harjoittama maidon dumppaus vahingoittaa koko ketjua. Niin sanottu vapaa markkinakin on oikeasti säädelty: Tukien avulla dumpataan maitoa markkinoille.”