Härkäpapusäilörehu sopii lypsylehmien ruokintaan – esikasviarvo kannattaa hyödyntää varsinkin nyt, kun lannoitteet ovat kalliita

Kotieläinten ravitsemustieteen opiskelija Kristina Holopainen Helsingin yliopistosta tutki maisterintutkielmassaan härkäpapusäilörehun soveltuvuutta lypsylehmien ruokintaan sekä sen vaikutusta lehmien metaanipäästöihin.

Tutkimuksessa härkäpapusäilörehu lisäsi rehun kuiva-aineen syöntiä, energiakorjattua maitotuotosta sekä valkuaistuotosta verrattuna nurmisäilörehuun.

Metaanin tuotannossa päivittäisellä tasolla ei ollut eroja, mutta metaanin tuotanto kuitenkin väheni syötyä kuiva-ainekiloa kohti, mikä viittaa tehokkaampaan rehunkäyttöön.

Ruokintakoe toteutettiin yliopiston tutkimustilalla Viikissä niin sanottuna jaksokokeena. Lehmät saivat nurmisäilörehua ensimmäiset neljä viikkoa.

Seuraavaksi neljäksi viikoksi siirryttiin koeseosrehuun, jossa kaksi kolmasosaa nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvattiin härkäpapusäilörehulla. Tutkimuksen viimeiset neljä viikkoa lehmiä ruokittiin taas nurmisäilörehulla.

Koko kokeen ajan lehmät saivat väkirehua, jonka yhtenä valkuaislähteenä oli myös härkäpapu.

Kokeessa seurattiin kymmenen vähintään kaksi kertaa poikineen lehmän tuotoksia.

"Härkäpapusäilörehu sopii myös työteknisesti tiloille, koska korjuuaika on eri nurmisäilörehun, mutta työkoneet samat" Holopainen pohtii.

Tutkimus on osa monitieteellistä Leg4Life -projektia, jonka tavoitteena on lisätä kotimaisten palkokasvien viljelyä ja elintarvike- ja rehukäyttöä.

Holopaisen mukaan palkokasvien lisääminen myös monipuolistaa viljelykiertoa.

"Pitkällä aikavälillä maan rakenne paranee vahvan juuriston ja lisääntyneen pieneliötoiminnan ansiosta."

Härkäpavulla on myös erinomainen esikasviarvo, mikä on arvokasta varsinkin nyt, kun lannoitteiden hinnat ovat nousseet.

"Palkokasvit sitovat ilmasta typpeä maahan biologisella typensidonnalla 30–150 kiloa hehtaarille maalajista ja kasvilajikkeesta riippuen. Seuraavalle kasville typpeä jää 10–70 kiloa hehtaarille", Holopainen kertaa.