Vapaaporsitukseen siirtyneet tilat tyytyväisiä muutokseen ‒ eläinten hyvinvoinnin koetaan parantuneen

Vapaaporsitukseen siirtyneet sikatilat ovat pääasiassa tyytyväisiä ratkaisuunsa. Kokemuksia tuottajien käyttöön koonnut tutkijaryhmä lähes yllättyi kootessaan sikatilojen kokemuksia tuotantotavan muutoksesta.

”Pääviesti tiloilta oli: en menisi takaisin vanhaan tapaan”, kertoo yliopistotutkija Camilla Munsterhjelm.

Suurin odotus vapaaporsitukseen siirtyessä oli eläinten hyvinvoinnin parantuminen, ja se oli tuottajien mielestä täyttynyt.

”Mahdollisiin ongelmiin oli yleensä löytynyt ratkaisu. Esimerkiksi paljon pelätty porsaskuolleisuus oli saattanut nousta alussa, mutta oppimisen myötä käyrä oli kääntynyt alaspäin.”

Yksi ongelmakohdista on karsinoiden puhtaanapito. ”Moni sanoi, että tekisi nyt isomman karsinan, jotta emakko itse hoitaisi sen puhtaanapidon. Lisäksi porsaspesän on oltava ihan huippu, jotta porsaat todella menevät sinne nukkumaan”, Munsterhjelm kertoo.

Emakon maidontuotanto on vapaaporsituksessa tutkitusti tehokkaampaa kuin porsitushäkkiä käytettäessä, koska emakko voi paremmin ja syö enemmän. Tästä johtuen ongelmaksi voi muodostua se, että porsaat oppivat hitaammin syömään muuta rehua.

Porsiminen tapahtuu vapaaporsituksessa häkkiä nopeammin ja myös ternimaidon laatu on parempi. Emakoiden vihaisuuden on pelätty aiheuttavan ongelmia, mutta tutkimuksen mukaan se osoittautui harvinaiseksi. ”Osa emakoista puolustaa porsaita, mutta se lähinnä vaatii hoitajilta aiempaa enemmän taitoa käsitellä eläimiä”, Munsterhjelm toteaa.

Yhteistä lähes kaikkien tuottajien vastauksissa oli ohjeistus hankkia ennakkoon mahdollisimman paljon tietoa vapaaporsituksesta ja erilaisista tavoista sen toteuttamiseen.

Sikatilojen kokemuksia tuotantotavan muutoksesta koottiin maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Tulevaisuuden Vapaaporsitus Suomessa -hankkeessa. Työtä koordinoi Helsingin Yliopisto, ja se toteutettiin yhteistyössä elinkeinon ja tuottajajärjestön kanssa. Kootut vinkin vapaaporsitukseen siirtymiseen julkaistiin kesällä hankkeen verkkosivuilla.

Kokemuksia koottiin tilakäyntien, haastattelujen ja sähköisen kyselyn avulla kevään ja kesän 2021 aikana yhteensä 40 tilalta. Laaja haastattelu tehtiin 13 tilan kanssa. Mukana oli hyvin eri kokoisia tiloja, jotka olivat eri teurastamojen tuottajia ja sijaitsivat eri puolilla Suomea. Tilojen emakkoluku oli 40‒2600 ja mukana oli porsastuotanto-, yhdistelmä- sekä jalostussikaloita.

Tilakäynti tehtiin seitsemälle tilalle, kuudella se muuttui pandemian vuoksi haastatteluksi. Käynneillä tilat esittelivät karsinaratkaisuja, työrutiineja sekä pito-olosuhteita käytännössä. Kokemusta vapaaporsituksesta oli 2‒30 vuotta.

Munsterhjelmin mukaan suomalainen tapa toteuttaa vapaaporsitus on varsin yhtenäinen, mutta ulkomailla vapaaporsitusta toteutetaan hyvin eri tavoin.

”Tämä selvisi, kun haastattelimme 17 asiantuntijaa eri puolilta Eurooppaa.”

Maailmalla vapaaporsitus on melko harvinaista ja se liittyy usein luomuun tai erilliseen hyvinvointimerkkiin. Euroopan maista etenkin Tanskassa, Hollannissa ja Saksassa kehitystyö on ollut aktiivista joitakin vuosia. Eteläisemmässä Euroopassa siirtyminen vaatisi todella suuria muutoksia esimerkiksi pinta-alan suhteen.