Mitkä ovat suomalaisen ruokaketjun vahvuudet ja heikkoudet? Yksi heikkous yhdistää Suomea ja montaa muuta maata

Mitä vahvuuksia ja heikkouksia suomalaisella ruokaketjulla on viime vuosien kriiseissä havaittu?

”Yhteistyö koko ketjun kesken on ollut valtavan hyvää. Huoltovarmuus ei ole Huoltovarmuuskeskuksen ansiota, vaan koko ketjun toiminnan ansiota”, vanhempi varautumisasiantuntija Juha Mantila Huoltovarmuuskeskuksesta sanoo.

”Kausityövoimakysymyksen ratkaisu oli hyvä esimerkki viranomaisten ja yritysten yhteistyöstä.”

Vahvuus on myös tuotannon vankka perustaso. Pandemia tai sota eivät ole sitä murtaneet. Katovuosi vaikutti satomäärään, mutta yhden sellaisen vuoden kestää.

Heikkoutena on riippuvuudet lannoitteiden ja valkuaisen tuonnista. Se on heikkous monella muullakin maalla.

Vahvuutena siinäkin voidaan nähdä, että yritysten hyvien verkostojen avulla lannoitteita ja valkuaista on saatu nopeasti maailmalta korvaavista lähteistä, Mantila sanoo.

Valkuaisomavaraisuutta olisi hyvä nostaa, Mantila toteaa. ”Sata prosenttia sen ei tarvitse olla. Herneala on viime vuosina hyvin noussutkin. Öljykasvejakin olisi hyvä lisätä, mutta ei viljelijöitä voi siihen pakottaa.”

Maatalouden huono kannattavuus on ruokaketjun heikkous. Silloin shokkien kestävyyskyky on heikkoa. ”Ruuan tuotanto ei ole kvartaalitaloutta, pitäisi pitkällä aikavälillä suunnitella tuotantoa. Nyt menee kädestä suuhun.”

Huoltovarmuuden tulevaisuudesta Mantila toteaa, että Suomen pitää olla mukana, kun käsitellään globaalia ruokaturvaa. Pakolaiskriisit ovat todennäköisempiä kuin huoltovarmuuskriisi Suomessa.

”Huoltovarmuudessa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä muun muassa lähinaapureiden kanssa. Verkostoja maailmalle tarvitaan, omavaraisuus yksin ei riitä.”

Mikä ruokahuoltovarmuuden tilannekuva on nyt? ”Uhkia on, mutta olosuhteisiin nähden tilanne Suomessa on hyvä”, vanhempi varautumisasiantuntija sanoo.