Ensin hanhet söivät kuminan, sitten sateet kaatoivat ohran

Keuruun Haapamäellä Lehdon lintutornilla näky on lohduton. Rankkasateet ovat jyskyttäneet Juho Vaissin 28 hehtaarin, 17.5. kylvetystä ohralohkosta liki kaikki liimalakoon.

Toisella puolen tietä ohralohko on keltaisempaa ja pysynyt hyvin pystyssä.

”Lakoon mennyt ohra kylvettiin paria viikkoa myöhemmin. Aiemmin kylvetyillä lohkoilla ohra on valmiimpaa ja korsi on jo kuivuneempi, mikä on varmasti edesauttanut pystyssä pysymistä”, Vaissi sanoo.

Vaissilla on viljelyssä myös hernettä, kuminaa ja nurmea. Herne ja kumina selvisivät sateista paremmin, nurmi on kärsinyt hieman.

Ohralohkon todelliset tappiot näkee vasta puinnissa, sillä lakoontunut vilja voi vielä nousta pystyyn. Läheinen vesistö on noussut lohkolle ja osa kasvustosta tukehtuu. Kuva: Rami Marjamäki

Ohran lakoontumista ei estänyt edes se, että sille oli ajettu korrensääde. Toisaalta ei ihme, sillä Vaissin mukaan vettä tuli 19 tunnin aikana liki 140 millimetriä.

Rankkasateissa oli ainekset isompaakin katastrofiin. Vesistöjen pinnat olivat matalalla vähälumisen talven ja vähäsateisen alkukesän jäljiltä, mikä pelasti isommalta vedenpaisumukselta.

Tuhojen laajuutta on toistaiseksi vielä vaikea arvioida, sillä veden pinta nousee edelleen. Vaissi arvioi, että kaikkiaan 10 prosenttia pelloista oli veden alla alkuviikolla.

”Järven pinta on noussut nyt sellaiset 70 senttimetriä, ja on kevättulvakorkeudessa.”

Veden valtaamilla aloilla kasvusto todennäköisesti tukehtuu. Tappioita päästään toteamaan viikon, parin päästä. Laossa olevalla viljalla on suurempi kasvitauti-, home- ja itämisriski kuin pystyssä olevalla. Lakoontunut ohra saattaa vielä nousta pystyyn.

Vesi virtaa nyt poikkeuksellisesti kosteikkoon päin, Juho Vaissi kertoo. Kuva: Rami Marjamäki

Kasvukausi on ollut vaiherikas Vaissin tilalla.

”Keväällä päästiin peltotöihin paria viikkoa normaalia aiemmin ja saimme hyödynnettyä kevätkosteuden hyvin.”

Keväällä isoimman tappioin toivat hanhet, joita oli Vaissin mukaan ensimmäistä kertaa isompi määrä.

”3 000–4 000 hanhea lepäili 22 hehtaarin kuminalohkolla melkein puolitoista kuukautta.”

Kun lumet sulivat nopeasti, mutta routa oli vielä maassa, hanhet pääsivät nyppimään edelliskeväänä kylvetyn kuminan juurinen. Kumina on kaksivuotinen ja olisi tuottanut tänä syksynä sadon.

Juho ja Toivo Vaissi kuminalohkolla. Tästä kohtaa lohko on harvaa, taustalla näkyvä vihreä kaista on tänä keväänä uudelleenkylvetty. Kuva: Rami Marjamäki

Hanhet parturoivat pellon niin, että noin kaksi hehtaaria on Vaissin arvion mukaan normaalia. Kahdeksan hehtaaria kylvettiin uudestaan ja loput on harvaa.

Hanhien hätyyttely pois pellolta oli tehotonta, sillä ne tottuivat siihen nopeasti ja palasivat takaisin. Toisaalta jo osittain tuhotun kuminapellon uhraaminen kokonaan hanhien ravinnoksi oli valinta.

”Ajattelin, että parempi antaa niiden olla siinä, kun olivat jo tuhojaan tehneet. Naapurilohkolla olisi ollut karjatilalle menevää nurmea. Olisi ollut isompi tappio heille, jos eivät olisi saaneet tarpeeksi rehua korjattua.”

Hanhet parturoivat keväällä Vaissien kuminalohkoa. Toivo Vaissi tutkii kuminan juuristoa. Kuva: Rami Marjamäki

Vaissi ei näe, että viime viikonlopun sateissa olisi kyse ääri-ilmiöiden mahdottomasta lisääntymisestä vaikkakin uskoo ilmastonmuutokseen.

Tilalla pidettiin aikanaan Ilmatieteen laitoksen mittausasemaa ja 1981 oli sateisin kesä.

”Silloin tuli juhannuksesta heinäkuun loppuun 440 milliä vettä, ja kovin kertymä vuorokaudessa oli 114 milliä.”

Tämän jälkeen seuraava isompi, tulvia aiheuttanut sade saatiin vuonna 2004, Vaissi sanoo.

Sama kohta kuvattuna sunnuntaina ja maanantaina. Oikealla Juho ja Toivo Vaissi. Kuva: Juho Vaissi, Rami Marjamäki

Ääri-ilmiöihin varautuminen mietityttää silti. Vaissi aikookin panostaa esimerkiksi kasvipeitteisyyteen, peltojen pinnan muotoiluun ja salaojien kunnossapitoon.

Lisäksi on pohdittava kasvivalintoja järvenrantalohkoilla ja sitä, kannattaako sinne kylvää ylipäänsä.

”Pitää miettiä, mitä peltoalueita kannattaa pitää aktiiviviljelyssä. Tuotantopanokset ovat kalliita eikä turhaan kannata riskeerata onnistumista niillä alueilla, jotka veden pinnan noususta voivat tuhoutua. Olisi uhkapeliä laittaa tuotanto sinne kiinni.”