
MT:hen otti yhteyttä lukija, joka ihmetteli voikukkien ruiskuttamista. Lukija oli myös huolissaan pölyttäjien kohtalosta.
Voikukan täyteinen laidun voi näyttää kauniilta, mutta lehmä jättää sen syömättä, kertoo Pro Agrian asiantuntija Tiina Karlström.
Nurmen täyttyminen voikukalla voi nostaa säilörehun D-arvoa liikaa. D-arvo kuvaa rehun sulavuutta.
”Säilörehussa halutaan, että olisi mahdollisimman hyvä D-arvo. Voikukan keskimääräinen D-arvo on 751 grammaa kuiva-ainekiloa kohti. Tavoitellaan, että säilörehun D-arvo on 700 grammaa kuiva-ainekiloa kohti. Voikukka ja muut rikkakasvit voivat nostaa D-arvoa huomattavasti.”
Säilörehuanalyysi voi näyttää D-arvon olevan kohdallaan, mutta runsas voikukkapitoisuus voi tehdä rehusta pahaa.
”Voikukkaa ei mielletä maittavaksi kasviksi. Jos lehmä joutuu syömään pahanmakuista rehua, niin lehmä ei tule syömään niin paljon – mitä enemmän lypsylehmä syö, sitä enemmän se tuottaa maitoa. ”

”Monesti ajatellaan, että vanhemmat nurmet tai huonommat lohkot, joissa kasvaa voikukkaa, voisi niittää ja syöttää ummessa oleville lehmille – näin ei ole missään nimessä.”
Voikukan kaliumarvo on myös varsinkin korkea, 43 grammaa kuiva-ainekiloa kohti. Umpilehmälle syötettävässä rehussa suositus kaliumtasosta on noin 15 grammaa kuiva-ainekiloa kohden. Nurmirehun korkea kaliumpitoisuus on merkittävä poikimahalvaukselle altistava tekijä.
Peltojen hoitamisessa vaaditaan tarkkuutta, sillä voikukka leviää hyvin helposti pellolta toiselle.
”Jos voikukka pääsee kukkimaan edes yhdellä pellolla, niin tuulen mukana hahtuvat lentävät naapuripeltoihin – yksi hoitamaton lohko voi vaikuttaa muihin lohkoihin.”
Onko voikukan torjuminen sitten vaikeaa?
”Jos pellot ovat yleensä tienvarsilla, niin voikukkaa kasvaa usein tien luiskassa. Vaikka pellolta voikukka saadaan ruiskutettua pois, niin siemenet leviävät pellolle tien varsilta – muutaman vuoden päästä saa ruiskuttaa uudelleen.”, toteaa Pro Agrian asiantuntija Olli Valtonen.
Voikukan torjumiseen Valtonen kertoo kolme eri mahdollisuutta: kasvinsuojeluaineiden käytön, täydennyskylvöt ja nurmen uusimisen.
”Kevät on yleensä hyvä ajankohta, mutta myöskin ensimmäisen niiton jälkeen on hyvä ruiskuttaa. Syksyllä ruiskuttaminenkin on toiminut yllättävän hyvin.”
Varsinkin luomutuotannossa turvaudutaan täydennyskylvöihin ja nurmen uusimiseen.
”Jos täydennyskylvöjä tehdään keväällä hyvin aikaisessa vaiheessa, niin se jonkin verran hidastaa voikukan kasvua ja käytännössä jää kasvuston alle.”
Nurmen uusiminen lyhyemmällä ajanjaksolla Valtosen mukaan tulee kysymykseen silloin, kun täydennyskylvöt eivät enää auta.
Kasvinsuojeluaineiden ruiskuttamisen ajankohdassa on valinnanvaraa.
”Kevät on yleensä hyvä ajankohta, mutta myöskin ensimmäisen niiton jälkeen on hyvä ruiskuttaa. Syksyllä ruiskuttaminenkin on toiminut yllättävän hyvin”, Valtonen sanoo.
Nopeasti kasvuun lähtevä nurmi voi myös ehkäistä voikukan kasvua.
”Jos nurmi lähtee nopeasti kasvamaan, niin se yleensä tahtoo olla, että se jää sinne nurmen alle.”
Nurmien ikä vaikuttaa myös siihen, miten paljon toimia voikukan estämiseen täytyy tehdä.
”Neljännestä vuodesta eteenpäin voikukkaa on yleensä hyvinkin paljon. Siinä on aika isojakin ne yksilöt. Siinä vaiheessa, kun yleensä niitä ruiskutetaan, niin se käytännössä tarkoittaa sitä, että pitäisi täydennyskylvää samanaikaisesti”, Valtonen toteaa.
Pölyttäjien takia pellot kannattaa ruiskuttaa keväällä ennen kukintaa ja mieluiten yöllä, kun pölyttäjät eivät ole liikkeellä.