Viljan hintahaitari revennyt 100 eurosta yli 400 euroon tonnilta – miten viljelijän pitäisi reagoida?

Viljamarkkinatilanne ja viljan hinta ovat vajaassa vuodessa muuttuneet tavalla, jota kukaan ei osannut ennustaa tai edes kuvitella.

Takana on katovuosi. Varastot ovat huvenneet niin Suomessa kuin maailmallakin. Lisäksi Venäjä aloitti sotatoimet Ukrainaa vastaan. Sen seurauksena kustannukset ovat kasvaneet ennennäkemättömällä tavalla, kun lannoitteiden ja energian hinnat ovat nousseet.

Tilanne osoittaa, että mitä tahansa voi tapahtua, mikä mullistaa esimerkiksi viljamarkkinatilanteen täysin.

Miten kustannusten rajuun nousuun olisi voinut varautua ja miten voisi jatkossa varautua paremmin? Miten viljan hinnan muutoksiin voidaan tulevaisuudessa reagoida, kun hintahaitari on kasvanut 100 eurosta yli 400 euron tonnihintoihin?

Omien viljelykustannusten tiedostaminen on tärkeintä muutoksiin varautumisessa.

Kun oma kulurakenne on tiedossa, voidaan helpommin arvioida, mitä esimerkiksi lannoitehinnan nousu tarkoittaa viljatonnin tuottamisessa omalla tilalla. Tämä oli tärkeää laskea jo tälle kasvukaudelle, mutta yhtä lailla se on tärkeä huomioida myös tulevaa kasvukautta ajatellen.

Viljelyn kustannusten karkea arviointi jo viljelysuunnittelun yhteydessä on tärkeä apukeino myös viljelykasvien ja -kiertojen suunnittelussa sekä hinta- ja satotavoitteiden laatimisessa.

Ennakkolaskelmien avulla voidaan arvioida, mitä kannattaa viljellä kasvukunnoltaan erilaisilla peltolohkoilla, millaista satotasoa tulee tavoitella ja mikä on sadon hintavaatimus eli millä hinnalla voi ja kannattaa myydä.

Ennakkolaskelmista nähdään lisäksi, mikä merkitys on erilaisten kasvien ottamisella mukaan viljelykiertoon, esimerkiksi miten lannoitekustannusta voidaan pienentää typensitojakasvien avulla.

Tuotantokustannusten laskeminen auttaa siis arvioimaan, millaista sadon määrää tai tuottoa hehtaarilta tarvitaan ylläpitämään viljelyn kannattavuus, ja toisaalta, mitkä ovat ne kustannuserät, jotka vaikuttavat eniten tilan taloudelliseen tulokseen ja voidaanko niitä korjata.

Tämän kasvukauden tuotantopanokset voivat olla eri tiloilla hyvin eri hintaisia riippuen hankinta-ajankohdasta, joten sato- ja hintavaatimuksetkin ovat erilaisia. Toisaalta näin rajun hinnannousun jälkeen on tuotantopanosten vaikutusta sato- ja hintavaatimuksiin syytä arvioida myös niiden tämänhetkisen arvon mukaan.

Kannattaa tiedostaa, että kustannustaso tulee säilymään edelleenkin korkealla. Tuotantopanokset on syytä kohdentaa järkevästi, välttää ylimääräisten kustannusten syntymistä ja tavoitella parasta mahdollista satoa – tietenkin kustannustehokkaasti.

Tuotantopanosten ja sadon hintojen nousu tarkoittaa, että myös viljelyn riskit ovat kohonneet aivan uudelle tasolle. Virheet voivat käydä erittäin kalliiksi, mutta toisaalta onnistuminen tuottaa tulosta, jollaista ei joka päivä nähdä.

Sadon onnistumisia tarvitaan, jotta viljelyn nouseviin kustannuksiin voidaan vastata ensi ja seuraavinakin vuosina. Lisäksi on huomioitava, että viljan tuotanto on ollut edelliset kahdeksan vuotta enemmän tai vähemmän tappiollista, joten viljelyn kehittämisvelkaa on paljon.

Ajallinen hajauttaminen niin ostoissa kuin myynneissä nousee yhdeksi merkitykselliseksi riskien hallintakeinoksi.

Myös viljelyn sääriskien hallintaan on jatkuvasti kiinnitettävä enemmän huomiota. Haasteelliset kasvukaudet näyttävät seuraavan toisiaan.

Peltojen vesitalouden parantaminen, maan multavuuden nosto ja kasvivalintojen monipuolistaminen ovat keskeisiä sääriskien hallintakeinoja. Ne kaikki tähtäävät viljelyvarmuuden parantamiseen.

Perusteet sille, että satokasvien viljely on hyvä keskittää hyvätuottoisille peltolohkoille, eivät ole muuttuneet mihinkään. On tärkeää tunnistaa omien peltolohkojen ominaisuudet ja sadontuottokyky ja suunnitella sen jälkeen niille oikeat kasvit ja viljelytoimenpiteet.

Peltolohkot, joilla kylvöt myöhästyvät tai sato jää useina vuosina alle tavoitellun, kannattaa ottaa kunnostuksen piiriin tai ainakin selvittää, mistä kasvukunto-ongelmat johtuvat.

Alle neljään tonniin jäävä viljan hehtaarisato tavanomaisessa tuotannossa kuvastaa ongelmia pellon kasvukunnossa. Tilanteen parantamiseksi on oleellista selvittää syyt peltomaan rakenteessa ja vesitalouden toimivuudessa. Silloin myös arvokkaille lannoitepanoksille ja muulle tuotantopanosten käytölle saadaan vastetta.

Lisäkilojen tuottaminen ei välttämättä vaadi panosten kasvattamista ja kustannusten lisääntymistä, vaan tärkeämpää on huolehtia, että satsaukset tehdään peltolohkoille ja kasvustoihin, joista vastettakin on odotettavissa.

Hyväkuntoisilla peltolohkoilla voidaan viljellä voimaperäisesti. Niiden kiertoon kannattaa ottaa mukaan satopotentiaaliltaan korkeat kasvit ja lajikkeet ja vaateliaat öljy- ja palkokasvit sekä hyödyntää ylipäätään uusien, satoisien lajikkeiden sadontuottokyky.

Hyvätuottoisillakin lohkoilla pitää muistaa huolehtia maan rakenteen ja multavuuden ylläpidosta ja kasvattaa välillä runsas- ja syväjuurisia kasveja tai apilanurmea, jotka toimivat samalla typpilatureina.

Valkuaiskasvien viljelyn lisäämisen tärkeys on koko ajan esillä valkuaisomavaraisuuden parantamisen näkökulmasta. Niiden viljelyllä korjataan myös yksipuoliseen kevätviljojen viljelyyn liittyviä riskejä ja tasapainotetaan viljatasetta kotimaan markkinoilla.

Lisäksi tulevat typensidonnan hyödyt. Typensitojakasvi kuten herne ei vaadi välttämättä lainkaan lannoitusta. Lisäksi typensitojakasvien esikasvivaikutus voi olla 100 euron arvoinen hehtaaria kohden jo pelkästään typpilannoituksen säästön ansiosta.

Viljelykiertojen suunnittelussa kannattaa huomioida ajoissa, miten syyskasvien kylvö onnistuu ja ennakoida sitä suunnittelemalla niiden esikasviksi aikaisin korjattava kasvi. Viimevuotisista laajoista talvituhoista huolimatta syyskasvien viljelyä ei kannata unohtaa.

Millä sadoilla kustannukset saadaan katettua vuonna 2022? Taulukkoon on laskettu tämän syksyn sadon esimerkkihinnoilla eri viljelykasvien satovaatimus nousseiden kustannusten kattamiseksi. Kustannukset ProAgria Lohkotietopankin keskimääräisen kustannusrakenteen mukaisesti huomioiden marraskuun 2021 lannoitehinnat (774 euroa/tonni) ja kohonneet polttoainekulut. Kuivauskustannusten tason ratkaisee lopulta sadonkorjuuajan sää.  

Siihen, onko viljan hinta kustannuksia vastaavalla tasolla, vaikuttaa paljon saavutettu hehtaarisato. Viljan hinnalla on kuitenkin luonnollisesti suuri merkitys.

Esimerkiksi viime katovuoden 2021 sadot jäivät erittäin vaatimattomiksi, mutta kohonneet viljan hinnat paikkasivat osittain menetystä. Näin ollen vuonna 2021 päästiin vähintään samaan tai hieman parempaan tulokseen vajaalla 3 tonnin hehtaarisadolla kuin edellisenä vuonna 4,5 tonnilla.

Kuluvan kasvukauden kulut ja toisaalta syksyn ostohinnat olivat jo pitkälle tiedossa keväällä. Keskimääräisillä viljelykustannuksilla laskien, mutta huomioiden marraskuun 2021 lannoitehinnat sekä kohonneet polttoainekulut, kevätviljojen satovaatimus on hieman alle 4 tonnia hehtaarilta syksyn kotimaan ostohinnoilla.

Jos lannoiteostot jäivät kevääseen, satovaatimus on yli 4 tonnia hehtaarilta.

Jos syksyn ostohinnat laskevat, satovaatimus nousee edelleen kustannusten kattamiseksi.

Sadonkorjuuajan säällä on suuri merkitys kuivauskustannuksiin, ja se voi tuoda vielä yllätyksiä ennakkolaskelmiin.

Huolimatta siitä, että viljan hinta on nyt eri lukemissa kuin aiemmin, on huomioitava, että kustannusten kasvu on koko ajan läsnä. Kustannussäästöjen hakeminen on siis jokapäiväistä.

Lannoiteratkaisut ja energiansäästövaihtoehtojen kartoittaminen ovat tärkeitä.

Jo edellä mainittu typensitojakasvien ottaminen mukaan viljelyyn vähentää ostolannoitteiden tarvetta.

Kuivauskulut ovat yhtä suuret kuin koko muun peltoviljelyn energiakulut yhteensä. Mikäli vilja käytetään kotieläinten ruokintaan, tuoresäilöntä kuivaamisen sijaan on monessa mielessä järkevää ja kannattavaa.

Katovuoden 2021 kevätvehnän sato ja tuotantokustannus kannattavuudeltaan eri neljänneksissä ProAgrian Lohkotietopankin tulosten mukaan. Paras neljännes on useiden tunnuslukujen valossa sekä tuotoissa että etenkin kiinteissä kuluissa pystynyt heikompaa neljännestä selvästi parempaan tulokseen. 

Myös muut viljelyn kustannukset kannattaa ottaa suurennuslasin alle. ProAgria Lohkotietopankin tulosten mukaan kannattavuudeltaan parhaan neljänneksen tuloksen taustalla vaikuttivat keskiarvosatoja paremman sadon määrän lisäksi muita pienemmät kiinteät kustannukset.

Kasvinviljelyn tuotantokustannuksista yli puolet muodostuu kiinteistä kuluista eli koneiden, rakennusten ja pellon pääomakuluista sekä yleiskustannuksista.

Viljelypinta-alaan nähden liian suuri tai arvokas konekapasiteetti heikentää merkittävästi kannattavuutta, jos koneita ei pystytä käyttämään oman tilan viljelyn lisäksi esimerkiksi koneurakointiin tai jos ei ole mahdollisuutta koneiden yhteishankintaan.

Konekapasiteetin oikea mitoitus onkin yksi tärkeimmistä tekijöistä kannattavaan tulokseen pääsemiseksi.

Viljelyn tuottojen ja kustannusten tilanne 2000-luvulla, esimerkkinä kevätvehnä. Vuodesta 2014 eli viimeisen kahdeksan vuoden aikana kevätviljojen taloudellinen tulos on ollut enemmän tai vähemmän tappiollinen. Nyt viimeistään tarvitaan viljelyssä parempi tulos paikkaamaan syntynyttä kehittämisvelkaa. Tukien osuus kokonaistuotoista on vähentynyt ja vähentyy koko ajan. Nämä kaikki korostavat omien tuotantokustannusten tuntemisen tärkeyttä.  Kuva: Timo Filpus

Lue myös: Maailma matkasi vauhdilla kohti ruokakriisiä jo ennen Ukrainan sotaa ‒ sota vie maailmankaupasta jopa noin 50 miljoonaa tonnia vehnää

Viljelijät uskovat taloutensa heikkenevän edelleen