Uusi menetelmä tuo elinkaariarviointiin mukaan myös eliöryhmiä, kuten sienet ja maaperän pieneliöt, joilla on keskeinen merkitys maaperän hyvinvoinnille ja sadontuottokyvylle. Kuva: Jarno Mela
Enää ei tarvitse turvautua keskiarvoihin – luonnon monimuotoisuutta voi nyt mitata tilatasolla eliöiden dna-jäljistä
Uusi menetelmä auttaa keräämään tietoa maatalouden vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen.
Erilaiset eliöt jättävät ympäristöönsä dna:ta esimerkiksi maaperään. Kuva: Tero PajukallioLUT-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet uuden menetelmän, jolla maatalouden vaikutuksia biodiversiteettiin eli luonnon monimuotoisuuteen voidaan mitata aiempaa tarkemmin.
Ympäristö-dna:ta (eDNA) hyödynnetään ensimmäistä kertaa elinkaariarvioinnissa, jota käytetään laajasti ruuantuotannon kestävyyden arviointiin.
Ruuantuotanto vaatii paljon maapinta-alaa ja siinä käytetään kemiallisia lannoitteita sekä kasteluvettä. Vastapainona yhä useampi viljelijä pyrkii vähentämään ympäristökuormitusta siirtymällä agroekologisiin viljelymenetelmiin, kuten uudistavaan maatalouteen, luomutuotantoon ja peltometsäviljelyyn. Näiden todellisia luontohyötyjä on kuitenkin ollut vaikea mitata luotettavasti ja ne saattavat jäädä piiloon, LUT yliopisto tiedotteessa todetaan.
Ympäristöystävällisten viljelytapojen luontohyödyt voivat jäädä Kansainvälisen luontopaneeli IPBESin mukaan piiloon.
Luonnon monimuotoisuutta heikentävät muun muassa maankäyttö, luonnonvarojen ylikäyttö, ilmastonmuutos ja saastuminen. Monet näistä kytkeytyvät suoraan maataloustuotantoon. Erityisesti maankäyttöä pidetään merkittävänä tekijänä, minkä vuoksi se on ollut keskiössä monissa biodiversiteettiarvioissa.
Ruuantuotannon biodiversiteettivaikutuksia mitataan laskennallisesti sen perusteella, kuinka paljon maa-alaa tuotanto vaatii ja millaisia keskimääräisiä vaikutuksia sillä oletetaan olevan luonnolle. Nykyiset menetelmät eivät kuitenkaan juuri erota viljelytapoja toisistaan. Tämä on voinut johtaa siihen, että ympäristöystävällisempien viljelytapojen luontohyödyt jäävät näkymättömiin, LUT:in tiedotteessa todetaan.
”Nyt voimme mitata luonnon monimuotoisuutta suoraan pelloilta sen sijaan, että tukeudumme karkeisiin keskiarvoihin.”
Tutkijat pyrkivät korjaamaan tilannetta ympäristö-dna:n avulla. Menetelmä perustuu siihen, että eliöt jättävät ympäristöönsä dna:ta esimerkiksi maaperään. Näitä jälkiä analysoimalla voidaan nopeasti ja tarkasti selvittää, millaisia eliöitä alueella elää.
Menetelmää testattiin uudistavaa maataloutta harjoittavalla tilalla analysoimalla pellosta kerättyjä maaperänäytteitä. Hanketta rahoitti Koneen Säätiö. Tulokset osoittivat, että ympäristö-dna:n avulla voidaan mitata luonnon monimuotoisuutta suoraan tilatasolla.
Ympäristö-dna:n yhdistäminen elinkaariarviointiin muuttaa ruuantuotannon kestävyyden arviointia.
”Nyt voimme mitata luonnon monimuotoisuutta suoraan pelloilta sen sijaan, että tukeudumme karkeisiin keskiarvoihin”, sanoo hanketta johtava tutkijatohtori Natasha Järviö tiedotteessa.
Uusi menetelmä tuo elinkaariarviointiin mukaan myös eliöryhmiä, kuten sienet ja maaperän pieneliöt, joilla on keskeinen merkitys maaperän hyvinvoinnille ja sadontuottokyvylle. Aiemmin nämä ovat usein jääneet arviointien ulkopuolelle.
Järviön mukaan tämä tarjoaa viljelijöille, yrityksille ja päättäjille aiempaa luotettavampaa tietoa päätösten tueksi ja auttaa edistämään maataloutta, joka tukee luonnon monimuotoisuutta.
Tutkimus jatkuu vielä kaksi vuotta. Aineisto sisältää jo kymmeniä näytteitä regeneratiivisista, tavanomaisista ja perinteisistä maaseutubiotoopeista. Analyysit on toteuttanut Bioname.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
