

Nelikymppinen Juhani Koskinen asuu Elli-vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa karjatilaa maitopitäjänä tunnetulla Jalasjärvellä.
Koskinen otti tilan haltuunsa sukupolvenvaihdoksessa kymmenisen vuotta sitten. Kumpikin puolisoista toimii myös yrittäjinä tahoillaan.
Vajaan 40 lehmän parsinavetta on nykyään pienehkö maitotilaksi, mikä ei ole sattumaa.
”Enemmänkin olisi voinut repiä maitoa, mutta päätimme yksinkertaistaa tuotantoa ja vähentää navettatöiden stressiä.”
Tavoitteena oli, että navettatöissä pärjää tarvittaessa lähes yksinään.
”Opiskeluvuonna 2001 keskilehmäluku taisi olla 17. Suuri harppaus tuli 2007 lypsyrobottien myötä, kun lehmäluku nousi 50–60 lehmään. Luku tuntui silloin paljolta.”
Peltopinta-alan rajallisuus ja alueen kaavoitus eivät myöskään anna riittävää pohjaa maitotilan laajentamiselle sataan lehmään ja robotti-investoinnille.
”Robotti olisi helpottanut lypsyä, mutta kaikki muu työ olisi tuplaantunut.”

Koskinen on vaimonsa kanssa pitänyt tärkeänä, ettei pariskunnan koko elämä kulu jättinavetassa ja että tilanpidolle on olemassa myös varasuunnitelmia.
”Mieli kannattaa pitää avoinna ja opiskella työn ohessa siltä varalta, jos tuotanto ei enää kannata tai se ei muuten tunnu omalta”, Koskinen sanoo.
Omien kokemustensa perusteella hän on huomannut, että tilanpitoon liittymättömät asiat ja tekemiset voivat tuoda arvokasta lisäarvoa elämään.
Koskinen valmistui aikoinaan metsuriksi Ähtärin Tuomarniemestä. Nyt hän opiskelee arboristiksi, joka muun muassa poistaa ongelmapuita.
”Se oli uutta aikoinaan ja tykästyin siihen jo silloin. Viime vuonna kuulin koulutuksen alkavan Ähtärissä jälleen ja pääsin sisään. Aion hakea myös pedagogisiin opintoihin luonnonvara-alalle.”
”Olemme aloittaneet henkisen prosessin siihen malliin, että tämä ei tule olemaan meidän eläkevirka.”

Päätöstä karjanpidon lopettamisesta ei tilalla ole vielä tehty.
”Olemme aloittaneet henkisen prosessin siihen malliin, että tämä ei tule olemaan meidän eläkevirka. Se voi tapahtua vuoden, 3 vuoden tai 10 vuoden päästä.”
Koskisella on vuodesta 2007 asti on ollut yritys, joka tekee ja kunnostaa muun muassa rehuautomaatteja.
”Yrityksen pitäjänä olen nähnyt, mikä on alan kehitys. Maidon hinta laski viennin Venäjälle lakattua, mikä muutti yrityksen toimintaa todella paljon.”
Lisäksi yleinen ilmapiiri painoi maataloutta vuosia alas, mutta vähän ennen koronaa ja sen iskettyä tunnelma muuttui myönteiseen suuntaan.
”Omavaraisuus nousi esiin. Sitä ennen kilpailtiin, kuka osaa lehdessä eniten haukkua eläintuottajia. Silloin kysyin, miksi tehdä työtä, jota ei arvosteta.”
Juttu on osa Tilaajan toive -sarjaa, jossa MT käsittelee lukijoille merkityksellisiä aiheita.