

Iisalmen Pörsänmäessä maitotilaa pitävät Mirva ja Seppo Tikkanen kiinnostuivat A2-maidosta toden teolla asiasta, kun heidän tyttärellään havaittiin vaikea maitoallergia vuonna 2012.
Tikkaset eivät halunneet muuttaa pienokaisen ruokavaliota maidottomaksi, mutta lääkärin suosittelema siedätyshoito ei tuottanut tuloksia. Onneksi ratkaisu ongelmaan löytyi A2-maidosta.
”Mummoni muisteli, että 1930-luvulla hänen Seppo-enolleen lypsettiin maito yhdestä ainoasta lehmästä. Sitä hän pystyi ongelmitta juomaan. Kiinnostukseni heräsi ja aloin tutkia asiaa”, Mirva Tikkanen kertoo.
Suomesta tietoa ei saanut, mutta maailmalla ja etenkin Australiassa A1- ja A2 -asiasta sai hyvin tietoa, Tikkanen muistelee.
Kun tietoa saatiin kerätyksi, Tikkanen lähetti karjastaan genominäytteet Amerikkaan. Suomessa tutkimus olisi maksanut silloin kolme kertaa enemmän. Näyte voi olla joko veri- tai kudosnäyte. Nykyään näytteenä käytetään korvamerkin kiinnittämisen yhteydessä irrotettavaa kudospalaa.

Yleensä lehmien maidossa oleva valkuainen muodostuu kahdesta, rakenteeltaan ja pilkkoutumistuotteistaan hieman toisistaan poikkeavasta beetakaseiinista A1 ja A2. Käytännön havaintoja tukevat tutkimukset viittaavat siihen, että A2-maito vähentää maitoallergikkojen vatsa- ja iho-oireita.
Asiaa ei pidä sekoittaa laktoosi-intoleranssiin, joka on maitosokerin pilkkoutumis- ja imeytymishäiriö. Hyvin todennäköisesti on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka luulevat potevansa laktoosi-intoleranssia, mutta potevat todellisuudessa A1-beetakaseiiniallergiaa.
A1:ssä näyttäisi olevan kyse yhdestä häirikköpeptidistä, joka terrorisoi valkuaisketjun pilkkoutumista ja toimintaa suolistossa. Mahakivut ja matala-asteinen tulehdus ruuansulatuksessa ovat sen yleisiä oireita.
”Mummoni muisteli, että 1930-luvulla hänen Seppo-enolleen lypsettiin maito yhdestä ainoasta lehmästä. Sitä hän pystyi ongelmitta juomaan. Kiinnostukseni heräsi ja aloin tutkia asiaa.” Mirva Tikkanen
Tikkasen karjasta löytyi viisi puhdasta A2-lehmää ja kolme hiehoa. Tästä lähti ajatus oman tilameijerin rakentamiseen ja maitotuotteiden jalostamiseen tilalla. Vuonna 2020 eli koronasulun alkaessa tilameijerin toiminta pyörähti käyntiin.
”Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi. Onneksi saimme REKO-renkaan toimimaan varsin sujuvasti. REKO:ssa kuluttajat tilaavat ruokaa suoraan tuottajilta omassa Facebook-ryhmässä, joissa tilaukset ja toimitukset sovitaan”, Tikkanen selventää.
REKO-renkaan asiakkaita ja tinkimaitoasiakkaita käytettiin kehitettyjen omien tuotteiden koemarkkinoinnissa. Yhteistyöllä tuotevalikoima saatiin kuluttajien mieltymisten mukaiseksi.
Kurimon tilan A2-maidon ja maitotuotteiden kysyntä kasvaa tasaisesti. Viime vuonna karjan maidosta vajaa 15 000 litraa meni A2:na rekolaisille joko maitona tai jalosteina, lopun mennessä tavanomaisena tankkimaitona Valiolle.
Koronaongelmien väistyttyä A2:n markkinointia on jatkettu REKO:n kautta. Mietinnässä on tuotevalikoiman supistaminen ja keskittyminen muutamaan kysytyimpään tuotteeseen.

Kurimon tilan karjassa on muutama puhdasrotuinen ayrshire ja jersey. Loput 15 lypsylehmästä ovat risteytyksiä. Karjan keskituotos on yli 10 000 EKM ja maidon kuiva-ainepitoisuus varsin korkea. Keskipoikimakerta on noin neljä ja eläinten terveys erinomainen. Jalostustyötä helpottaa, että A2-sonneja löytyy melko hyvin.
”Rotuvalinnalla olemme saaneet helppohoitoiset ja terveet lehmät sekä maidon kuiva-ainepitoisuuden mukavan korkeaksi omaa meijerituotantoamme ajatellen”, Tikkanen kertoo.
A2-maidolla on paljon kysyntää maailmalla ja sitä ja siitä tehtyjä jalosteita myydään tavallisissa ruokakaupoissa muun muassa Australiassa, Kiinassa, Uudessa-Seelannissa ja Britanniassa.
Suotavaa olisi, että Suomessakin saisimme pitävästi selville, kumpi lehmänmaidosta oireita saavaa vaivaa, laktoosi-intoleranssi vai A1-beetakaseiiniallergia, Tikkanen pohtii.
Lehmien maidon valkuainen muodostuu kahdesta toisistaan poikkeavasta beetakaseiinista A1 ja A2.
A1-maidossa oleva peptidi häiritsee valkuaisketjun pilkkoutumista ja aiheuttaa joillekin ihmisille mahakipuja ja iho-ongelmia.
Lehmästä otetusta veri- tai kudosnäytteestä selviää, kumpaa maitoa lehmä lypsää.
Keinosiemennyssonnit on luokiteltu A1 ja A2 -periyttäjiksi.