Nykyaikainen taistelu rottia vastaan on ammattilaisten käsissä − asiantuntija kertoo, miten tuholaistorjunnasta saa irti parhaan mahdollisen hyödyn

Navetan seinustalla on mustia muovilaatikoita tasaisin välein. Ari Pekka Turunen vetää suojahanskat käteen ja avaa laatikon. Tyhjä, hän toteaa.

Turunen putsaa laatikon roskista, tarkistaa syötin ja liimaa päälle uuden tarran. Sitten jatketaan seuraavalle laatikolle.

Näin käydään nykyaikaista rottasotaa maidontuottaja Harri Laitisen tilalla Siilinjärvellä.

Laitinen on noin kymmenen vuotta ollut muun muassa haittaeläinten torjuntaan erikoistuneen Suomen Bioturva Oy:n asiakas. Bioturvan edustaja käy kuukauden välein tarkistamassa syötit sisältävät muovilaatikot, joita on yli 20. Tällä kertaa asialla on Turunen, joka on Bioturvan tuotantojohtaja.

Harri Laitinen (vas.) pitää maitotilaa Siilinjävellä. Tilan töissä auttaa oma poika Sampo Laitinen.  Kuva: Timo Villanen

Yhteistyö Bioturvan kanssa alkoi, kun tilan rottaongelma karkasi käsistä, Laitinen kertoo. Niitä torjuttiin itse, mutta ei se auttanut.

Koska jyrsijät ovat aina eläintautiriski ja isolla maitotilalla riittää töitä muutenkin, Laitinen päätti lopulta ulkoistaa torjunnan ja solmi Bioturvan kanssa vuosisopimuksen.

Sopimus maksaa maatilalle sen sijainnista ja koosta riippuen 1 500–2 500 euroa vuodessa, Turunen kertoo. Torjunnasta voi sopia myös kuukaudeksi kerrallaan.

Turusen mukaan Bioturvan maatila-asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan. Kuten Laitinen, moni muukin maatalousyrittäjä haluaa käyttää aikansa tehokkaasti tilan muihin töihin kuin haittaeläinten torjuntaan.

Tarra syöttilaatikon päällä on vaihdettava joka kerta, kun syötti tarkastetaan.  Kuva: Timo Villanen

Rottien torjunta syöttilaatikoilla ei auta, jos rotille on muuta syötävää tarjolla, Turunen muistuttaa. Siksi esimerkiksi rehut on syytä varastoida huolellisesti jyrsijöiden ulottumattomissa ja siilojen alustat pidetään puhtaana.

Myös tilan ympäristön on syytä olla siisti, jotta pitkä heinikko ja puskat eivät tarjoa rotille suojaa.

Jyrsijät eivät ole maatilojen ainoa bioturvariski, sillä myös linnut levittävät monia tarttuvia tauteja, kuten salmonellaa.

Laitisen tilalla linnut pidetään navetoista ja muista tuotantorakennuksista pois verkoilla.

Hiehonavetan verhoseinä on verkotettu, jotta linnut pysyvät poissa, kertoo Sampo Laitinen.  Kuva: Timo Villanen

Kaikki mahdolliset kulkuaukot on suojattu kattoja myöten verkoilla, esimerkiksi hiehopihaton verhoseinässä on verkko. Samoin konesuojan katon sisäpuolta suojaa verkko, jotta linnut eivät lepäilemään ja tee pesiä rakenteisiin.

”Jo rakennusta suunniteltaessa olisi hyvä ottaa huomioon kaikki reitit, joita pitkin linnut tai jyrsijät pääsisivät tuotantotiloihin ja miettiä, miten kulku estetään”, Turunen sanoo.

Naakkojen määrä on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti, Laitinen kertoo. Kuin sanojen vakuudeksi suuri naakkaparvi suorittaa ylilennon ja asettuu istumaan läheisten puiden oksille.

Naakat ovat yhä useamman maatilan vitsaus.  Kuva: Timo Villanen

Äkkiä kuuluu rääkäisyjä ja naakat lehahtavat pois paikalta. Rääkäisyt ovat naakan varoitusääniä, mutta rääkyjä ei kyseistä lajia edusta.

Konehallin päädyssä seisoo laite, jota voisi kutsua nykyaikaiseksi linnunpelättimeksi. Laite tunnistaa karkotettavan lintulajin ja pelottelee ne tiehensä hälytysäänellä.

Laitisen tilalla käytössä olevaa karkotinta voi hallita matkapuhelimella. Sovelluksella voi valita karkotettavat lajit ja äänenvoimakkuuden.

Laite on sammutettava silloin tällöin, jotta siivekkäät tunkeilijat eivät totu ääneen.

Bioturvan tuotantojohtaja Ari Pekka Turunen (oik.) tarkistaa Sampo Laitisen kanssa, että lintujen äänikarkotin varmasti toimii. Kuva: Timo Villanen

Naakkojen lisäksi karkotetaan useimmiten lokkeja ja kesykyyhkysiä eli puluja, Turunen kertoo.

Lokit alkavat nekin olla riesa Laitisen tilalla, joka sijaitsee lähellä rantaa. Laiturista on tullut lokkien ja sorsien lepopaikka.

Sekä maa- että vesilinnuille on olemassa omat karkottimet, jotka pyöriessään häikäisevät lintuja silmiin. Tällaisen karkottimen Laitinen päättää hankkia laiturille.

Loukut ja karkottimet eivät yksin riitä, jos maatilan bioturva ei muuten ole kunnossa. Esimerkiksi Laitisen tilalla navetoihin ei päästetä ulkopuolisia ilman asianmukaisia suojavarusteita.

Eläintautitilanne on Suomessa hyvä verrattuna moniin muihin maihin, mutta riskit kasvavat koko ajan. Esimerkiksi afrikkalainen sikarutto leviää Virossa vauhdilla ja lintuinfluenssaa on tänäkin vuonna todettu Suomessa villilinnuissa ja ketussa.

”Ei pidä tuudittautua siihen, että hyvä tilanne jatkuu. Tautien torjuntaan pitää esimerkiksi maatiloilla kiinnittää huomiota jatkuvasti”, sanoo Suomen Bioturvan toimitusjohtaja Kalle Leino.

”Riskit saattavat realisoitua hyvinkin nopeasti ja kustannukset olla mittavia.”

Taudit voivat levitä esimerkiksi ostoeläinten, ihmisten, kuljetusten, rehujen tai haittaeläinten mukana.

Suomen Bioturva on keskittynyt haittaeläinten torjuntaan. Jyrsijät ja linnut pysyttelevät poissa, kun niille ei ole tarjolla ruokaa, eikä suojapaikkoja. Ruoho kannattaa pitää lyhyenä ja turhat rojut pois nurkista, Leino sanoo.

”Tavarat, joista ei ole hyötyä, ovat yleensä haitaksi. Järjestys on edellytys puhtaudelle.”

Siisteyden lisäksi on syytä tukkia kaikki reitit, joita pitkin linnut ja jyrsijät saattaisivat päästä tuotantotiloihin.

Bioturvalla on noin 40 maatila-asiakasta eri puolilta Suomea.

Yhteistä tiloille on, että ne ovat kohtuullisen suuria, jyrsijöistä tai linnuista on muodostunut ongelma ja tuholaistorjunta on sitten haluttu ulkoistaa, Leino kertoo.