Virpi Kruus kertoo, että eläinlääkärin työn luonne ja kuormittavuus muuttui hänen uransa aikana. Kuvituskuva. Kuva: Hanna Koikkalainen
Kollegan itsemurha pysäytti eläinlääkärin ajattelemaan jaksamistaan – ”Enää ei tarvitse lähteä yön selkään eikä nukkua puhelimen kanssa”
Eläinlääkäri Virpi Kruus sanoutui irti kunnaneläinlääkärin virasta ja perusti oman klinikan. Työn kuormittavuus on yleistä eläinlääkäreiden keskuudessa ja se on osasyy siihen, että erityisesti kunnaneläinlääkäreiden paikkoja on vaikea täyttää.
Työn kuormittavuus ajoi Virpi Kruusin epätodelliseen tilanteeseen. Väsymys oli niin kokonaisvaltaista, että pahimmillaan töitä tehtiin autopilotilla. Kuvassa perheen terapiatassu, kissaherra Oggy. Kuva: Anne AnttilaOulaistelainen Virpi Kruus, 47, elää ammatillista unelmaansa.
Kun Kruus kävi alakoulun toista luokkaa, Ulvilassa varttuneen pikkutytön lempikirjoihin lukeutui "Kotieläinten taudit".
"Kahlasin läpi kaiken mahdollisen, desifiointiohjeista lehmien kiimattomuuteen. Innostus jatkui koulun lukutunnilla, jossa hämmästytin kuulijakuntaa lukemalla koiran raivotaudin loppuvaiheista”, Kruus muistelee naureskellen.
Kiinnostus alaan sai lisävahvistusta yläkoulun 9.luokalla, kun oppilaat pääsivät tutustumaan oikeaan työelämään. Kruus hommasi itsensä paikallisen kunnaneläinlääkärin "oppiin".
”Pikapyrähdys jätti pysyvän kipinän ja kun aika oli kypsä, hain ja pääsin ensimmäisellä yrityksellä Helsingin eläinlääketieteelliseen.
”Mies ja lapset kohtasivat äidin, joka ei enää jaksanut olla perheelleen henkisesti läsnä.”
Valmistuttuaan vuonna 2001 Kruus sai Oulaisista kunnaneläinlääkärin viransijaisuuden.
”Kun virka tuli auki, sain paikan. Vaikka oli kova pula eläinlääkäreistä, virkoihin riitti hakijoita."
Kaksi vuosikymmentä kunnaneläinlääkärin saappaissa oli Kruusin mukaan opettavainen ajanjakso.
"Työmäärä ja sitovuus muutti työn luonnetta. Vuoden 2022 keväällä sanoin itseni irti. Kokemukseen pohjautuen voin sanoa, että ihminen on muutakin kuin eläinlääkäri”, Kruus muotoilee.
Kaksi vuotta sitten Virpi Kruus kohtasi elämässään äkkipysähdyksen, kun läheinen työkaveri teki itsemurhan.
”Ystävän kuolema oli kova paikka. Haasteista huolimatta päätimme pärjätä, sillä taustalla kyti hiljainen toive, että jossakin vaiheessa saamme tekijärinkiin lisävahvistusta.”
Kollegan poismeno pysäytti ja muutti merkittävästi Kruusin tulevaisuuden suunnitelmia.
"Olin jo vuosia kärsinyt monenlaisista oireista. Työn kuormittavuus näkyi unettomuutena. Kollegan kuoleman jälkeen työmäärää oli pyynnöistä huolimatta mahdotonta vähentää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi irtisanoutuminen.”
Irtisanoutumiseen oli monia syitä, mutta päällimmäiseksi hän nostaa työn kuormittavuuden.
"Yhtäjaksoinen työmäärä lähenteli 80:aa tuntia ja aktiiviset viikkotyötunnit nousivat jopa sataan. Tahti johti siihen, että töitä tehtiin kahden eläinlääkärin voimin. Kesäsijaisia oli vaikea saada.”
Kruusin kohdalla väsymys alkoi näkyä kotona.
”Mies ja lapset kohtasivat äidin, joka ei enää jaksanut olla perheelleen henkisesti läsnä. Kotioloissa energia riitti vain syömiseen ja palautumiseen”, Kruus sanoo hiljaisena.
Lopullinen päätös syntyi erään 40 kilometrin pituisen hiihtolenkin aikana.
”Laitoin elämäni vaakakuppiin ja siinä vaiheessa kun otin sukset jalasta, tiesin mitä teen", Kruus kertaa.
”Työterveyshuolto auttoi alkuun, perhe ja ystävät eteenpäin, mutta moni asia on ollut oman sitkeyden varassa. Välillä on täytynyt taistellakin. Tukevin oljenkorsi löytyi kuitenkin vertaistuesta. Pääsin eläinlääkäreiden Kiila-kuntoutukseen, jonka myötä maa jalkojen alla alkoi tuntua entistä tukevammalta.”
Suomen Eläinlääkäriliiton, Peurungan sekä Kelan yhteistyössä toteuttaman kuntoutuksen tavoitteena on ensisijaisesti kuntoutujan työkyvyn tukeminen ja parantaminen.
Kuntoutuksen ohella yhteisön antama tuki osoittautui Kruusin voimavaraksi. Sen turvin hän uskalsi perustaa oman, yhden naisen pieneläinpraktiikan.
"Jonkin verran teen tilakäyntejä, mutta pääasiassa asiakaskuntani koostuu kissoista ja koirista. Enää ei tarvitse lähteä yön selkään eikä nukkua puhelimen kanssa. Voin kohdata lemmikin ja omistajan kiireettömästi. Haluan, että jokainen tulee vuorollaan kohdatuksi. Pidän huolen myös siitä, että kukaan ei jää ilman apua ja tukea.”
Yksityispraktiikan myötä Kruusille avautui eläinlääkärinä uusi elämänvaihe.
"Uin pitkään tummissa vesissä. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että uskaltauduin surun ja väsymyksen keskellä tehdä urani kovimman päätöksen. Se kannatti. Joskus on vain lähdettävä, jotta matkanteko jatkuu.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
