

Silmä ei kerro totuttua, sillä vesivoimala on valtava. Padolla korkeutta on 90 metriä ja leveyttä puolitoista kilometriä. Grand Couleen vesivoimala Columbia-joessa on Pohjois-Amerikan suurin ja maailman kymmenenneksi suurin.
Voimalan 23 turbiinia tuottavat reilusti enemmän sähköä kuin Suomen kaikki ydinvoimalat yhteensä.
Padolla on myös merkittävä maatalouskytkentä, sillä patoaltaasta pumpataan vettä sata metriä ylempänä olevaan Banksin tekojärveen.
Siitä riittää vettä kasteluvettä lähes 300 000 hehtaarille, millä rutikuiva aavikko on saatu kukoistamaan. Tasanko on ristitty Columbian altaaksi.

Grand Couleen padosta kiisteltiin 1910- ja 1920 -luvuilla. Alun perin patoamisella haettiin kasteluvettä. Teollisuus ja etenkin sotateollisuus tarvitsivat lisää sähköä. Patokorkeus kolminkertaistettiin.
Ensimmäinen turbiini pyörähti liikkeelle vuonna 1941. Vuoden 1974 laajennus kasvatti tehon kolminkertaiseksi 6800 megawattiin.
Kastelutarpeeseen herättiin heti toisen maailmansodan jälkeen ja padon yläpuolelle rakennettiin Banksin tekoallas. Kastelun ohella tekoaltaan vettä voidaan käyttää myös sähköntuotantoon, kun vettä juoksutetaan takaisin.
Patoallas on lähes 250 kilometriä pitkä ja yltää Kanadan rajalle saakka.
Ilmastonmuutos näkyy vesimäärissä. Vuonna 2022 ohijuoksutettiin vettä 15 päivänä, seuraavana vuonna enää kolmena ja viime vuonna ylijuoksutuksiin ei ollut tarvetta, kertoo patoa esittelevä Brandon Heintz.
Grand Coulee on suurin Columbiajoen 14 vesivoimalasta. Kanadan puolella sijaitsevat yläjuoksun voimalat tarvitaan sähköntuotantoon sekä tasaamaan joen virtausta ja ehkäisemään tulvia.
Patoallas on lähes 250 kilometriä pitkä ja yltää Kanadan rajalle saakka.
Padon rakentaminen oli kohtalokasta alueen alkuperäiskansoille, jotka pakkosiirrettiin altaan alta.
Jokivarsi oli ollut tuhansia vuosia heimojen asuinaluetta ja keskeisten elinkeinojen kuten kalastuksen lähde.