Voidaanko viljelijöitä tuupata ilmastotoimiin? Tuloksia kokeiluista julkaistiin
Ihmisiä voidaan tuupata eli ohjata oikeana pidettyyn valintaan yksinkertaisin tavoin, kuten tiedoteviestillä.Tilaajalle
Tutkimuksen mukaan tuuppaamisella on vähäinen teho viljelijöiden ohjaamisessa turvepeltojen ilmastotoimiin. Keinot ovat kuitenkin kustannustehokkaina mahdollisia muiden keinojen ohessa. Kuva: Pekka FaliTuuppausta ilmastoviisaaseen maankäyttöön maa- ja metsätaloudessa – hankkeen alustavia tuloksia esiteltiin tiistaina. Loppuraportti julkaistaan tammikuussa.
Hankkeessa PTT, Luonnonvarakeskus, Turun yliopisto ja LUT-yliopisto tutkivat, voidaanko viljelijöitä ohjata tuuppauksella lisäämään ilmastotoimia. Isossa massassa osa tuuppautuu saatuaan ajatuksilleen vahvistusta.
”Taloustieteessä tuuppausten vaikutus on tiedostettu ja niitä tutkitaan miljoonien otannalla. Tuuppauksilla on tutkimuksissa saatu aikaan pieni, 1–2 prosentin vaikutus. Tuuppauksen keinot, kuten kirje tai tekstiviesti, ovat kuitenkin edullisia vaikuttamisen muotoja, joten niitä pidetään kustannustehokkaina”, taustoitti professori Topi Miettinen Hankenista.
Ajatus sukutilan jatkuvuuden turvaamisesta ja turvepeltojen eteen tehdyn työn säilyttämisestä toimii jarruna uudistuksille.
Kyselyaineistojen mukaan viljelijöistä 34 prosenttia on aikeissa ryhtyä jonkinlaisiin päästövähennystoimiin korvauksetta ja 31 prosenttia korvauksesta. Seitsemän prosenttia ei aio tehdä ilmastopäästövähennyksiä edistäviä toimia tilallaan.
Jos maanomistajalta vaaditaan ilmastotoimia, mutta niiden tekemiseen ei ole kannustimia tai mahdollistajia, se herättää vastustusta.
”Kiinnostusta ilmastotoimiin jarruttavat muun muassa koettu epäoikeudenmukaisuus ja asiaan liittyvät epävarmuudet. Ilmastonmuutos nähdään myös uhan sijaan mahdollisuutena, 43 prosenttia uskoo satotasojen nousevan” , selvitti erikoistutkija Emmi Haltia Lukesta.
Ilmastokeskustelussa viljelijät kokevat ennen muuta syyllistämistä. Tutkijat kyseenalaistavat syyllistämisen ja pitävät tunnetta perusteettomana.
”Kun aiempi hyvä tapa toimia muuttuu uuden tiedon valossa huonoksi tavaksi, ei se ole kenenkään syy. Syyttelijöitä ei ole varsinaisesti löytynyt”, analysoi Haltia.
Myös viljelijäidentiteetti nähdään tutkijoiden silmin haasteena. Ajatus sukutilan jatkuvuuden turvaamisesta ja turvepeltojen eteen tehdyn työn säilyttämisestä toimii jarruna uudistuksille.
Enemmistö viljelijöistä pitää turvemaita kuitenkin tärkeänä ennen muuta viljelyvarmuuden ja talouden kannalta. Niiden metsittäminen ja vettäminen ei ymmärrettävästi saa kannatusta.
Tieto siitä, että muut viljelijät ovat aikeissa vähentää päästöjä lisäsi halukkuutta ryhtyä ilmastotoimiin.
Hankkeen tutkimuksessa kahdella infokirjeellä ja neuvontatapaamisella tuupatuilla tiloilla talviaikainen kasvipeitteisyys lisääntyi kontrollitiloihin verrattuna noin kahdella hehtaarilla eli kahdella prosentilla pinta-alasta. Yksivuotisten kasvien viljely turvepelloilla väheni noin yhdellä hehtaarilla.
”Oletusten mukaisesti tuuppaus on hellävaraista ohjausta, joka toimi paremmin helposti toteutettaviin viljelytoimiin”, Haltia totesi.
Tieto siitä, että muut viljelijät ovat aikeissa vähentää päästöjä lisäsi halukkuutta ryhtyä ilmastotoimiin. Tuuppauksella voidaan tutkimuksen mukaan vaikuttaa myös siihen, mitä viljelijät pitävät riittävänä korvaustasona ilmastotoimista. Tuuppaus näyttää jonkin verran ohjaavan viljelijöitä valitsemaan ilmaston kannalta tehokkaampia toimia, kuten turvapellon metsityksen tai vettämisen. Talouden näkökulmasta toimilla on pieniä mutta positiivisia vaikutuksia.
”Tulevassa CAP:issa ohjausmekanismien painopisteet pyritään ohjaamaan lainsäädännön sijaan kannustimiin ja palkitsemiseen. Tuuppauksen keinoilla voi tässä valossa olla EU:n maatalouspolitiikassa merkittävä rooli”, arvioi PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
