Vihreiden maatalousohjelma tavoittelee reilua ja kestävää murrosta

Vihreiden puoluevaltuusto hyväksyi 27.11. puolueelle päivitetyn maatalousohjelman. Ohjelman päivityksessä korostettiin etenkin kestävän ruoantuotannon merkitystä sekä esitettiin keinoja maatalouden siirtymiseksi pois fossiiliriippuvuudesta.

Epävarma maailmantilanne on nostanut ruokaturvan ja ruoantuotannon omavaraisuuden entistä tärkeämpään rooliin.

Asiat olivat olleet vahvasti kirjattuna jo aiemmassakin, syksyllä 2018 hyväksytyssä vihreiden maatalouspoliittisessa ohjelmassa. Tässä tilanteessa ruoantuotannon huoltovarmuuden turvaaminen on kuitenkin konkretisoitunut ihan eri tavalla.

Akuutin kriisin hoitamisen ohella on keskeistä muuttaa ruoantuotannon rakennetta kestävämmäksi. Tällä hetkellä suomalainen maanviljely on aivan liian riippuvainen ulkomailta tuotavasta fossiilisesta energiasta, lannoitteista ja täydennysrehuvalkuaisesta.

Vihreät on jo pitkään pitänyt esillä maatalouden riippuvuuden vähentämistä väkilannoitteista ja fossiilisista polttoaineista sekä valkuaisomavaraisuuden kasvattamista.

Valtion olisi pitänyt ohjata muutosta nopeammin jo aiemmin, sillä tällä hetkellä tiloja kurittavat nimenomaan lannoitteiden ja polttoaineiden korkeat hinnat. Kestävään, kiertotalouspohjaiseen ruoantuotantoon siirtymiseksi esitämme useita toimenpiteitä.

On esimerkiksi tärkeää pyrkiä purkamaan eri tuotantosuuntien alueellista erikoistumista. Kun nurmiviljelyä vaativat märehtijät ja yksivuotisten kasvien viljely toimivat yhdessä, saamme tasapainoiset viljelykierrot. Nurmien ja yksivuotisten kasvien vuorottelu säästää niin lannoitteita kuin torjunta-aineitakin.

Nurmiviljelyn hiilensidontatuki, enintään 50 prosenttia viljelykierrosta, kannustaisi nurmiviljelyyn vilja-Suomessa ja lisäisi kasvintuotantoa nauta-Suomessa.

Monipuolinen viljely mahdollistaa myös biologisen typensidonnan eli typpeä sitovien kasvien tehokkaan viljelyn.

Biokaasun tuotannon merkittävä lisääminen on yksi kestävän, kiertotalouspohjaisen maatalouden kulmakivi.

Energiaomavaraisuuden lisäksi biokaasun tuotanto edesauttaa myös ravinneomavaraisuuden kasvattamista, koska mädätejäännös on erinomaista lannoitetta. Myös muista ravinnoksi kelpaamattomista sivuvirroista saatavat etanoli- ja öljyjakeet on syytä hyödyntää energiaksi aina, kun energiantuotanto ei kilpaile ravinnontuotannon kanssa.

Osana maatalouden kestävyysmurrosta on myös tärkeä siirtyä kohti kasvispainotteisempaa ruokavaliota sekä sitä tukevaa tuotantorakennetta.

Ekologisesti on tehokkaampaa syödä suoraan kasvinviljelyn tuotteita kuin kotieläintuotteita. Toisaalta kotieläimille syötetään paljon sellaista – esimerkiksi nurmia tai elintarviketeollisuuden sivuvirtoja – joita me ihmiset emme voi käyttää suoraan ravinnoksi.

Maatalouden rakennemuutoksen on tapahduttava kulutuksen muutosten kautta, ei korvaamalla suomalaista tuotantoa tuonnilla. Samalla muutoksen on oltava hallittu ja reilu, koska maatalouden investoinnit tehdään usein vuosikymmeniksi.

Maatalouspolitiikka on kestävyyslaji. Vaikka parhaillaan vielä hienohiotaan nyt alkavan maataloustukikauden säännöksiä, on 5–7 vuoden päästä koittavan seuraavan kauden valmistelu jo alkanut.

Vihreiden mielestä politiikalla on tärkeä ohjata ruoantuotantoa kestävämmäksi ja aidosti omavaraisemmaksi ja vähentää riippuvuutta väkilannoitteista ja tuontipolttoaineista. Keskustelu maatalouden pitkän tähtäimen tulevaisuudesta ja tavoitteista onkin ajankohtaista juuri nyt.

Ruoka on sananmukaisesti elintärkeä tuote. Sen tuottamisen on oltava viljelijälle kannattavaa. Viljelijän on saatava työstään riittävä korvaus.

Tämä oli vihreiden linja jo aiemmin, ja nyt päivitetyssä ohjelmassa on nostettu esiin uusia keinoja ruoantuotannon kannattavuuden parantamiseksi: esimerkiksi ottamalla käyttöön käytännössä ulkomaiseen lihaan kohdistuva antibioottivero sekä lisäämällä tuottajien mahdollisuuksia markkinaedunvalvontaan.

Reilun kilpailun turvaamiseksi meidän on myös vaadittava tuontituotteilta suomalaisten tuotantostandardien täyttymistä. Julkisten hankintojen pitäisi toimia tässä linjakkaasti, ja laittaa kilpailutuskriteereiksi samat vaatimukset kuin suomalaiselle ruoantuotannolle on asetettu.

Kestävyysmurroksen toteuttamiseksi on tärkeä muistaa, että vain kannattava tila kykenee investoimaan parempaan tuotantotekniikkaan, uusiutuvaan energiaan tai eläinten hyvinvointiin. Maatalouden muutos entistä kestävämmäksi tarvitseekin taloudellisesti kestävällä pohjalla toimivat maatilat.

Silja Keränen

diplomi-insinööri

puoluevaltuuston puheenjohtaja (vihr.)

Kajaani

Petri Leinonen

viljelijä, yrittäjä

Tornio