Parikkalan lukion erikoislinja valmentaa opiskelijoita eläinlääketieteeseen: ”Välillä rankkaa, mutta kuitenkin kivaa”

Innokas koira-asiakas saapuu Parikkalan eläinlääkärin vastaanottotiloihin. Tänään palveluun kuuluu erityisen paljon rapsutuksia, sillä paikalla on eläinlääkäri Nina Toivosen lisäksi kolme harjoittelijaa.

Jasmin Jukonen, Aino Heinonen ja Venla Kaipia ovat päässeet kolmeksi päiväksi tutustumaan eläinlääkärin työhön. Heistä kahdelle se on unelmien ammatti. Myös Heinonen viihtyy eläinten parissa, mutta ei usko kuitenkaan päätyvänsä eläinlääkäriksi.

Kaikki kolme opiskelevat Parikkalan lukion eläinlääketieteeseen valmentavalla linjalla, jonne viime syksynä otettiin sisään toinen opiskelijaryhmä.

Venla Kaipia kirjasi rokotukset korttiin eläinlääkäri Nina Toivosen ohjeen mukaan.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Jukonen ja Heinonen aloittivat linjan ensimmäisessä ryhmässä, Kaipia vuotta myöhemmin. Kaikille harjoittelu eläinlääkärin luona on silti ensimmäinen.

Se vähän harmittaa toisen vuosikurssin opiskelijoita. ”Aika pitkään tätä piti odottaa”, Jukonen sanoo.

Tätä ennen eläinlääketieteen linjan opintoihin on kuulunut muun muassa eläinten käsittelykoulutusta hevostilalla sekä anatomiaa oikeisiin pikkunisäkkäisiin sekä hirven päihin ja jalkoihin tutustumalla.

Lisäksi opiskelijoilla on ollut aiheeseen liittyviä teoriaopintoja, lääkelaskentaa, yrittäjyysopintoja sekä mahdollisuus vierailla Helsingissä eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa alan opiskelijaa tapaamassa.

Eläinlääkäriasemalla harjoittelijoiden ei ole tarvinnut tyytyä vain katselemaan ammattilaisen työskentelyä. He ovat päässeet myös valmistelemaan ja tutkimaan mikroskoopilla näytteitä, punnitsemaan eläimiä sekä kirjaamaan rokotuskortteja.

Erikoislinjan anti on ollut mukavaa vaihtelua perinteisten oppiaineiden rinnalle, he toteavat.

”Välillä rankkaa, mutta kuitenkin kivaa”, Heinonen tiivistää.

Kursseja voivat valita myös lukion muut oppilaat, mikäli paikkoja riittää.

Harjoittelussa lukiolaiset pääsivät valmistelamaan ja tutkimaan myös näytteitä.  Kuva: Hanna Koikkalainen

MT:n tapaamat kolme nuorta päätyivät Parikkalan lukioon erikoislinjan sekä siihen liittyvän ilmaisen asumisen kannustamina. Heinonen muutti Savonrannalta, Kaipia Lappeenrannasta ja Jukonen Hausjärveltä asti.

”Kotoa muuttamiseen ei ollut iso kynnys, koska vanhemmat sisaruksetkin olivat muuttaneet yhdeksännen luokan jälkeen”, Jukonen kertoo.

”Olin jo lähdössä Helsinkiin kuvataidelukioon, kun äiti luki jutun tästä linjasta.”

Pienessä lukiossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Kursseja järjestetään yleensä vain kerran vuodessa, eikä esimerkiksi uusintakokeita ole usein.

Toisaalta opettajat tulevat tutuiksi ja omaan ryhmään muodostuu ryhmähenkeä.

Opiskelijat asuvat keskustan tuntumassa. Kaipialla on mukanaan omia lemmikkejä, ja myös Jukonen tuo välillä koiran seurakseen.

Vain Heinosella on oma auto, joka mahdollistaa jo ennalta tutulla ratsastuskoululla käymisen.

Viikonlopuistakin osa kuluu helposti koulutöiden parissa, sillä tehtävää riittää.

”Välillä toivoisi, että opettajat muistaisivat paremmin sen, että meillä yksin asuvilla on myös kotityöt tehtävänä. Koulutöitä voisi järjestää enemmän niin, että kotiin ei jäisi niin paljon tehtävää”, Jukonen pohtii.

Eläinlääkäri Nina Toivonen muistuttaa, että eläinlääkäriksi mielivällä kannattaa olla mielessä myös varasuunnitelma. Tiedekunnan ovet aukeavat harvoin heti ensimmäisellä yrityksellä.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Suurin osa muualta tulevista opiskelijoista on lähtöisin Parikkalan kautta kulkevan Joensuu–Helsinki-rautatien varrella olevilta paikkakunnilta, kuten Imatralta ja Lappeenrannasta, kertoo Parikkalan lukion opinto-ohjaaja Veera Suomalainen.

Uusi linja on ollut lukiolle iso asia, sillä se yli kaksinkertaisti vuosikurssien opiskelijamäärät. Erikoislinjan ensimmäisenä vuonna lukion aloitti 30 opiskelijaa ja viime syksynä 21. Näistä erikoislinjalaisia on noin 15 per vuosi.

Kaikki eivät tähtää eläinlääkäreiksi. Linja soveltuu hyvin myös esimerkiksi biologiasta, eläinten kanssa toimimisesta tai ihmislääketieteestä kiinnostuneille.

Perustana on valtakunnallinen lukion opintosuunnitelma, erikoiskurssit ovat ylimääräistä sen päälle.

Osa opiskelijoista varaa lukion suorittamiseen neljä vuotta, sillä eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan pyrkiminen edellyttää kuuden aineen kirjoittamista sekä hyviä tuloksia ylioppilaskokeesta.

Opiskelijoita eläinlääkäriasemalla ohjaava Nina Toivonen toteaa, että eläinlääkäriksi mielivällä kannattaa olla mielessä myös varasuunnitelma. Hän itse pääsi sisään seitsemännellä hakukerralla, ja ehti välivuosina tehdä töitä ja opiskella muuta.

”Monenlainen työ, kuten asiakaspalvelu, tukee eläinlääkärinä toimimista. Ihmisten kanssa toimeen tulemista ei opeteta koulussa, mutta se on olennainen osa työtä.”