Eniten huolia kotieläinyrittäjien elämään tuovat tuotannon heikko kannattavuus, vapaa-ajan puute ja alituinen kiire, kertoo kyselytutkimus
Maatilan kehittäminen kärsii useimmiten rahan ja jaksamisen puutteesta. Heikko taloustilanne rassaa yrittäjien henkistä kanttia eniten, mutta oman lisänsä tuovat yhteiskunnan asettamat paineet.Savonlinna
Maatalousyrittäjien henkinen kuorma on kasvanut viime aikoina, selviää kyselytutkimuksesta. Kuva: Jukka PasonenMaatalous- ja erityisesti kotieläinyrittäjien jaksaminen alkaa olla äärirajoilla, ilmenee savonlinnalaisen Sanna Hämäläisen tekemästä kyselytutkimuksesta. Hämäläinen kartoitti Oulun ammattikorkeakoulun Maaseudun kehittäminen -tutkinto-ohjelmassa tekemässään opinnäytetyössä itä- ja keskisuomalaisten kotieläintilojen kehittämisen esteitä työhyvinvoinnin näkökulmasta.
Itsekin maitotilayrittäjänä toimiva Hämäläinen sanoo tulosten olevan surullista luettavaa.
"Pahinta tuntuu olevan jatkuva väsymys, jota kyselyn mukaan ilmenee paljon myös nuorilla ja äskettäin investoineilla tiloilla.”
Eniten huolia kotieläinyrittäjien elämään tuovat tuotannon heikko kannattavuus, vapaa-ajan puute ja alituinen kiire. Tilan ulkopuolelta henkistä kuormaa kertyy viljelijöiden kokemasta byrokratiasta, julkisen keskustelun negatiivisesta suhtautumisesta ruuan tuotantoon sekä epävarmuudesta tulevasta.
Jaksaminen näyttää nivoutuvan useimmiten tilan taloustilanteeseen. Kun raha on tiukalla, ei työn helpottamiseksi pystytä tekemään investointeja eikä aputyövoimaa pystytä palkkaamaan.
"Paljon ratkeaa, jos tilan kannattavuus saadaan paranemaan”, Hämäläinen toteaa.
Kyselytutkimuksen mukaan kotieläinyrittäjien tyypillinen viikoittainen työaika on 51 tuntia ja sesonkiaikoina keväällä, kesällä ja syksyllä jopa 89 tuntia.
"Lomituspalvelujen toimivuus onkin tärkeää kotieläintiloille. Mutta vaikka lomittaja onkin tilalla, ei silti monesti pystytä lähtemään tilalta pois”, Hämäläinen pohtii.
Kyselytutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että maatiloilla on vallalla niin sanottu pärjäämisen kulttuuri. Väsymys ja uupumus eivät tunnu edelleenkään kuuluvan maatilan toimintakulttuuriin.
Luontainen väylä jaksamisen kartoittamiseen on työterveyshuolto, mutta valitettavasti vain vajaa kolmannes maatilayrittäjistä kuuluu työterveyshuollon piiriin.
"Ja monet heistä, jotka kuuluvat työterveyshuoltoon kokivat, etteivät tule aidosti kuulluiksi. Työterveyshuollossa pitäisi pystyä tarttumaan yrittäjien ongelmiin ja ohjaamaan heitä eteenpäin, ettei yrittäjien tarvitsisi aina vain sinnitellä eteenpäin.”
Apua ongelmiin tarjoaa myös Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen, Melan, vetämä Välitä viljelijästä -projekti, jonka rahoitus on turvattu tämän vuoden loppuun. Projektin alueellisten yhteyshenkilöiden kautta viljelijät voivat saada apua, kun henkiset voimavarat tai vaikkapa taloudelliset resurssit ehtyvät.
"Yli puolet yhteyttä ottaneista oli saanut projektin kautta apua”, Hämäläinen sanoo.
Lue lisää:
- Osaston luetuimmat
