Taloudellinen tulos lähtee pellon kasvukunnosta – ”Syyskynnön ilman uutta kasvustoa voisi lailla kieltää”

Viljanviljelyn kannattavuus Suomessa on vaihdellut erittäin paljon monesta syystä. Tuotantopanosten hinnat etupäässä nousevat ja viljanostajien hintapolitiikkaa tekee omat temppunsa viljelyn taloudelliseen tulokseen. Näihin seikkoihin ei viljelijä voi itse vaikuttaa. Siksi katseet on suunnattava peltoon. Eikä kannattavuuden parantamisessa kannata keskittyä kiloihin vaan euroihin.

Pitkän linjan maa-asiantuntija Reijo Käki kehottaa viljelijöitä tutkimaan peltomaansa kuntoa ja yleistilaa. Mitä parempaan kasvukuntoon pellot saadaan, sitä vähemmillä tuotantopanoksilla päästään hyvään tulokseen. Pellon hyvin toimiva biologia on kannattavuuden peruskivi. Maaperän kasvukunnon parantaminen lisää pellon kestävyyttä sään ääri-ilmiöitä vastaan.

Nykyisessä cap-ohjelmassa on maininta riskienhallinnan parantamisesta. Käen mukaan jokaisella tilalla lohkojen kasvukunnon huomiointi on parasta riskien hallintaa. Hän neuvoo jakamaan tilan pellot sadontuottokyvyn mukaan karkeasti kolmeen luokkaan.

Parhaimmilla ja viljelyvarmimmilla pelloilla voidaan käyttää kaikista satoisimpia lajikkeita. Kasvukunnoltaan vähän heikommilla lohkoilla viljellään syväjuurisia lajeja ja lajikkeita ja lisätään apilanurmien määrää kierrossa. Heikoimpien lohkojen kohdalla on rehellisesti mietittävä, kannattaako niillä lainkaan viljellä viljaa.

”Miksi yritetään ottaa satoa sellaisista pelloista, joista sitä ei saa taloudellisesti järkevästi”, Käki kysyy.

Ruuan tuotannossa ja viljelytoimissa kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään omavaraisuuteen. Vaikka ruoka saataisiinkin omilta pelloilta, on hieman harhaanjohtavaa puhua omavaraisuudesta, jos tuotantopanokset tuodaan ulkomailta. Tilannetta voidaan parantaa ottamalla käyttöön uudistavan viljelyn menetelmät, jotka parantavat merkittävästi myös viljelijän taloutta, kuten EARA:n julkaisema tutkimus osoittaa.

Omat resurssit olisi kyettävä hyödyntämään mahdollisimman tarkoin. Siinä maan kasvukunto on avainasemassa. Viljelyssä olisi hyödynnettävä aina mahdollisimman paljon vihreitä viikkoja.

Aluskasvien lisäksi Käki suosittelee kasvukunnon parantamiseen ja ylläpitoon tiheäkasvuisia apilanurmia mahdollisimman usein.

”Apilan siementä kannattaa käyttää nurmen perustamisessa runsaasti, jopa kymmenen kiloa hehtaarille, jos olosuhteet ovat haastavat. Tällöin apilakasvustosta tulee kyllin tiheä ja se toimii typen sidonnan lisäksi myös rikkakasvien varjostajana”, Käki korostaa.

Seuraavana kesänä syväjuurinen apila saa varttua kukkaan ennen tasoitusniittoa. Niitto on tehtävä korkeaan sänkeen eli suunnilleen kasvuston puolivälistä poikki. Tällöin kasvu ei ihmeemmin häiriinny ja etenkin juuriston kasvu jatkuu. Maan kasvukunnon parantamisessa juuristolla on ylivoimaisesti suurin vaikutus.

Viherlannoituksessa ja maan kasvukunnon parantamisessa apilan juuristolla on erittäin merkittävä rooli, kertoo Reijo Käki.  Kuva: Visa Vilkuna

Käen mukaan nurmen lopetus kyntämättä onnistuu. Markkinoilla on leikkaavilla terillä varustettuja koneita, joilla apilan ja heinäkasvien kasvun saa tehokkaasti nujerretuksi yhdellä ajokerralla katkaisemalla kasvupisteen ja juurien yhteyden.

Kyntöäkin vielä tarvitaan. Multa- ja turvemailla kevätkyntö on vaikea korvata. Kuivatus, lämmitys ja rikkojentorjunta onnistuvat siinä kerta-ajolla. Kynnön jälkeen pitää aina heti kylvää uusi kasvusto.

”Syyskynnön ilman uutta kasvustoa voisi lailla kieltää”, Reijo Käki pamauttaa lopuksi.