Valtio voi korvata, jos sikoja pitää salmonellan takia lopettaa

Ruokavirasto voi harkinnanvaraisesti määrätä sikoja lopetettaviksi salmonellatapauksissa. Sianlihantuottajan on siten mahdollisuus hakea Ruokavirastolta korvausta, joka on enintään 75 prosenttia lopetettujen eläinten käyvästä arvosta.

Kyse on määräaikaisesta zoonoosiasetuksen muutoksesta, joka on voimassa vuoden 2023 loppuun. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) arvioi, että vuosina 2022–2023 sikaloiden salmonellakorvauksia maksetaan 2–4 miljoonaa euroa.

Viranomaiset voivat määrätä siat omistajan hakemuksesta lopetettaviksi, mikäli päätös taudin leviämisen estämiseksi huomattavasti vaikeuttaa eläinten pitoa taloudellisista tai eläinten hyvinvointiin liittyvistä syistä ja eläinten lopettaminen tai teurastaminen on välttämätöntä eläintaudin hävittämiseksi sikalasta.

Käytännössä ongelmia voi tulla esimerkiksi siksi, että sikoja ei pystytä taudin takia myymään ajoissa eteenpäin ja sikalassa alkaa olla liian ahdasta.

Zoonoosiasetuksen mukaan Ruokavirasto ei voi määrätä nautoja, kanoja tai kalkkunoita lopetettaviksi salmonellan hävittämiseksi. Ilman viranomaispäätöstä eläinten lopettamisesta tai teurastamisesta ei saa valtiolta korvauksia.

Aiemmin asetus sisälsi vastaavan sikoja koskevan säännöksen, mutta se poistettiin 10.2.2022 voimaan tulleella asetusmuutoksella.

"Asetusmuutos tehtiin vain sikojen osalta, koska nautojen ja siipikarjan salmonellasaneerausten kustannukset ovat vielä olleet hallittavissa. Sikaloiden salmonellasaneerausten kustannukset ovat nousseet eniten, ja vakuutukset ovat jo vuosia olleet tappiollisia", kertoo neuvotteleva virkamies Kajsa Hakulin MMM:stä.

Salmonellan hävittäminen on työlästä ja tauti voi jäädä piiloon esimerkiksi sikalan rakenteisiin ja näin uusiutuu. Sikaloiden koko kasvaa, joten kerralla taudin kynsiin ja saneeraustoimien kohteeksi joutuu entistä enemmän eläimiä.

MMM mukaan sikalan salmonellatartunnan yhteydessä eläimiä on ollut vaikeaa saada teurastettaviksi ja usein ne on jouduttu lopettamaan. Ei ole taloudellisesti kannattavaa teurastaa sellaisia eläimiä, joiden lihaa voi käyttää ainoastaan kuumennettaviin lihavalmisteisiin. Salmonellatilalta peräisin oleva liha on kuumennettava vähintään 70 asteeseen, jotta salmonellabakteerit kuolevat. Lisäksi Suomessa ei käytännössä teurasteta porsaita ja emakoiden teurasarvo on vähäinen verrattuna niiden käyttöarvoon.

Valtio ei ole aiemmin korvannut salmonellatartunnasta sikojen omistajalle aiheutuneita kustannuksia, vaan hän on maksanut ne itse. Kustannuksia aiheutuu menetetyistä eläimistä, tilojen puhdistuksesta ja desinfektiosta sekä katetuottomenetyksistä.

Emakko- tai yhdistelmäsikalan salmonellatartunnasta aiheutuu erityisen suuret kustannukset, koska eläinten lopettamisen jälkeen porsastuotanto on rakennettava kokonaan uudestaan.

Sikalayrittäjät ovat voineet saada korvauksia ryhmäeläintautivakuutuksista. Useat yrittäjät ovat kuitenkin ajautuneet taloudelliseen ahdinkoon varsinkin salmonellatartunnan uusiutuessa, koska vakuutuksissa on korvausta vähentäviä tai korvauksen kokonaan poistavia rajauksia.

Vakuutusyhtiöt maksoivat vuosina 2018–2020 vuosittain 1,5–3,4 miljoonaa euroa korvauksia salmonellatartunnan vuoksi lopetetuista sioista.

MMM on nyt selvittämässä erilaisia vaihtoehtoja, jolla valtio voisi tukea salmonellasaneerauksia.

Yksi selvitettävistä vaihtoehdoista on valtion rahasto, toinen on vakuutusten tukeminen. Vasta selvityksen valmistuttua päätetään, millä vaihtoehdolla lähdetään etenemään, Hakulin kertoo.

Lue myös:

Salmonella ei ole nautatilalle katastrofi, mutta taudin nujertaminen vaatii rankasti töitä