Ongelmaan pitää varautua

Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö laativat vuonna 2009 yhdessä selvityksen happamien sulfaattimaiden haittojen vähentämisestä Suomessa.

Selvityksessä todetaan, että happamat sulfaattimaat tulee ottaa huomioon kaikessa maankäytössä.

Maankäytön suunnittelun pitää perustua riittävään tietoon sulfaattimaista ja niiden aiheuttamasta riskistä. Uusien toimintojen sijoittumista pitää ohjata niin, että vältetään kuivatustarpeen merkittävä lisääntyminen ongelmallisimmilla alueilla.

Euroopan suurimmat sulfaattimaaesiintymät ovat Suomessa, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Suomessa viljeltyjen sulfaattimaiden pinta-ala on eri arvioiden mukaan 50 000–336 000 hehtaaria.

Happamia sulfaattimaita pidettiin pitkään pelkästään maataloustuotantoa haittaavana ongelmana. Myöhemmin on todettu, että ne vaikuttavat merkittävästi myös kalatalouteen, vesihuoltoon, metsätalouteen, turvetuotantoon sekä pinta- ja pohjavesien tilaan.

Maa happamoituu, kun sulfidimaat pääsevät kuivumaan ja kosketukseen hapen kanssa. Jos sulfidimaa pysyy veden peitossa, ongelmaa ei ole. Ongelma esiintyy siellä, missä maaperä kohoaa ja tuo jatkuvasti vanhaa merenpohjaa viljelymaaksi.

Sulfaattimaiden rikkihappo liuottaa maasta metalleja, muun muassa alumiinia. Metalleja tulee tätä kautta vesistöihin enemmän kuin koko Suomen teollisuudesta yhteensä.

Hapan sulfaattimaa on yleensä viljellyn kerroksen alapuolella, joten maataloudessa happamoitumista voidaan torjua kalkituksella.

MT

Avaa artikkelin PDF