Kun aamu- ja iltalypsyn välissä soutaa 60 kilometriä kilpaa, tuntee eläneensä

Tiedättekö, kun mielessä pyörii vain yksi loputon kehä. Mitä pitäisi tehdä, mitä teen ja milloin. Puuhaa riittää aamusta iltaan, eikä valmista tule ikinä. Aina on jotain tehtävää.

Maatilalla vapaata on vähän ja töitä lähes loputtomasti. Perinteisesti on ahkeruutta ja loputonta jaksamista ihailtu. Ne loputtomasti suorittavat isännät ja emännät ovat olleet esikuvia ja kehujen kohde.

Vähän olen ehkä elämässäni oppinut, mutta tämän mielestäni olen. Vaikka työtänsä miten rakastaisi, ei elämän kaiken muun hienon uhraaminen pelkälle työlle ole suorittamisen arvoista.

Ihanteellista olisi, että töitä saisi tehdä sopivasti. Saisi touhuta lasten kanssa ilman takaraivossa pyörivää työlistaa, ennättäisi harrastaa, osallistua itseä kiinnostaviin yhteisöllisiin juttuihin ja voisi välillä vaikka vain olla ja ajatella.

Karjatilalliselle ehdottoman tärkeää olisi lomituksen toimivuus. Siten voi edes joskus huokaista ja keskittyä muuhun. Poistua tontilta. Kuitenkin, koska vapaapäiviä on lomituksen toimiessakin niin vähän, ei se itselleni ainakaan riitä. Irrottautumaan on pitänyt opetella muutenkin.

Toisinaan säiden, vuodenajan ja lehmien korvienasennon niin salliessa olenkin päättänyt viettää älä tee mitään ylimääräistä -päiviä. Pakolliset asiat on hoidettava, mutta kaiken muun unohdan.

Toisinaan taas vain suoritan aamutyöt mahdollisimman aikaisin ja lähden johonkin harrastukseen tai touhuun päiväksi. Päivä on tällöin varmasti pitkä ja iltatyöt rankat kaiken päälle, mutta ilman pientä uhrautumista kaikki kivakin jäisi väliin.

Esimerkiksi Sulkavan Suursoutujen nautinnollinen 60 kilsaa on tullut kiskottua mieheni kanssa useinkin lypsyjen välissä. Iltatöillä tuntee todella jotain päivällä tehneensä. Eläneensä.

Tällaisia lypsyjenvälilomapäiviä kertyy vaihtelevasti, mutta tavoitteena niitä on keräillä mahdollisimman paljon. Irrottautuminen muualle tuo kymmenkertaisesti jaksamista ja iloa arkitöihin.

Vieläkö joulupukki joku vuosi toisi jonkun vapaan lisää karjatilalliselle, niin voisin vilpittömästi kertoa kaikille tekeväni - en vain tärkeää - vaan lisäksi maailman parasta työtä.