Kasvava lammastalous vaatii lomittajilta uutta osaamista
Lammastilat lisääntyvät. Siksi myös lomittajien on tarpeen hankkia lammasosaamista.
Katja Sikka neuvoo rentoa otetta ja neuvoo lisäämään öljyä keritsimeen. Tuomas Myllylä, Pauliina Rautalin ja Nina Jääskeläinen opiskelevat.Maatalouslomittaja Nea Keinänen Uudestakaupungista keritsee lammasta. Villatupot putoilevat lampolan lattialle, kun Keinänen harjoittelee.
Meneillään on Pöytyän, Salon ja Vehmaan lomitustoimistojen tilaama täydennyskoulutus lomittajille lammastalousyrittäjä Katja Sikan 150 uuhen tilalla Rymättylässä.
Oppilaita koulutuksessa on kymmenen. Osa on kouluttautunut alalle ennenkin. Useimmat lomittavat lammastiloilla.
Lomituspalvelujohtaja Pirkko Frey Salosta sanoo lammastilojen lisääntyvän etelässä jatkuvasti. Salon paikallisyksikössä lomitetaan lähes 30 lammastilaa.
"Lammastalous on ainut lisääntyvä tuotantosuunta."
Yksikön päällikkö Päivi Wallin Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta vahvistaa lammastalouden noususuunnan. Tiloja tosin on vain kaksi prosenttia kaikista lomitustiloista.
Keinäsen lomitettaviin kuuluu yksi lammastila.
Petteri Pitkämäki on muuttanut Alavudelta Pyhämaalle. Hän hankki omia lampaita, jotka hoitavat kesäasukkaiden saaristomaisemaa. Lomitustyössä lampaita ei vielä ole osunut kohdalle.
"Lisäkoulutus ei ole pahitteeksi."
Keritseminen ja sorkkien hoito eivät varsinaisesti kuulu lomittajan päivittäisiin työtehtäviin. Perustyötä ovat ruokinta ja hoiva. Laiduntavia lampaita ja niiden kuntoa seurataan. Kadonneet kootaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
