Rautaa kuumennetaan ahjossa, kunnes se on tarpeeksi pehmeää taottavaksi. Kuva: Riiko Savela
Reisjärvisellä pajassa on taottu yli 70 vuotta – näin sepän työ on muuttunut siinä ajassa
Reisjärveltä löytyy yli 70 vuotta yhtäjaksoisesti toiminut sepän paja. Sepän työ on muuttunut paljon, mutta takojien taidoille on yhä kysyntää.TilaajalleReisjärvi
Takominen vaatii Aulis Ahon mukaan sitkeyttä ja tarkkuutta, jotta lopputuloksesta saadaan oikeanlainen. Kuva: Riiko SavelaHirsiseinäisen pajan nurkassa ahjo syöksee kipinää, kun Aulis Aho laittaa puhaltimen käyntiin. Hetken päästä rauta on kuumentunut oranssinhohtavaksi. Pihtien avulla Aho asettaa kappaleen alasimen päälle ja ryhtyy takomaan vasaralla. Kokeneissa käsissä rauta taipuu juuri haluttuun muotoon.
Aho työskentelee seppänä pajalla, joka on toiminut Reisjärven kirkonkylän kupeessa yhtäjaksoisesti yli 70 vuotta. Ahon isä Matti rakensi tälle paikalle vuonna 1951 pajan, joka kertaalleen paloi ja rakennettiin uudelleen.
Seppiä suvussa on tiettävästi ollut jo 1700-luvulla. Aulis Aho tuli 1970-luvun alussa isänsä työn jatkajaksi ja takoo rautaa edelleen, vaikka eläkeikä on jo aikaa sitten saavutettu.
”Jostain syystä tänne töihin tuleminen ei ole vieläkään yhtään vastenmielistä”, Aho toteaa.
Yksi syy jatkamiselle on ollut sekin, että työlle on yhä kysyntää. Ahon näkemyksen mukaan seppiä tarvitaan tulevaisuudessakin – joskin perinteinen maaseudun ammatti on paljon muuttunut niistä ajoista, kun hän itse aloitti.
”Ennen tehtiin varsinkin keväisin ja syksyisin paljon peltotyökalujen kunnostusta ja teroitusta. Täälläkin seinät olivat täynnä viikatteita.”
Kuuma rauta taipuu vasaran ja alasimen avulla haluttuun muotoon. Kuva: Riiko SavelaNykyään pihoilla ja ojanvarsilla pärisevät trimmerit, mutta eivät viikatteetkaan ihan kaikkialla ole unohtuneet liiterin nurkkiin. Sepän pajalla saadaan edelleen takoa uusia teriä, ja varsinkin sesonkiaikaan niitä yhä kysytään.
Tänä päivänä sepän työ keskittyy kuitenkin pääosin koristetaontaan ja käyttöesineisiin. Pajan uumenissa syntyy portteja, lyhtyjä, kynttilänjalkoja, ripustuskoukkuja, hakasia, takkatarvikkeita, puukkoja ja emännänveitsiä. Arvokkaimmaksi työkseen Aho nimeää Reisjärven kirkon lähetyskynttelikön, joka on taottu messingistä.
”Se oli isotöinen ja vaikea tehdä, kun en ollut aiemmin messinkiä käsitellyt. Pitkiä päiviä sen kanssa työskenneltiin.”
Monet esineistä syntyvät tilaustyönä. Markkinoilla Aho ei enää kierrä yhä ahkerasti kuin takavuosina, vaan asiakkaat tulevat enimmäkseen lähialueelta ja ostavat tuotteet suoraan pajalta.
”Sitkeyttä se vaatii, sepän työ.” Aulis Aho
Sepän paja itsessäänkin on käsillä tekemisestä kiinnostuneelle omanlainen nähtävyys. Työmenetelmät ovat perusteiltaan samat kuin jo tuhansien vuosien ajan. Tekniikka toki on tullut avuksi, ja Ahon pajallakin komeilee iso konevasara, joka aikoinaan hankittu järeämpien rautojen takomiseen.
Tarkemmat työvaiheet tehdään silti yhä käsin takomalla kuumaa rautaa alasinta vasten. Sepän työssä tarvitaankin paitsi tarkkaa silmää ja kättä myös fyysistä kuntoa. Aho toteaa, että ihan kevyimmän kautta ei leipä tässä ammatissa irtoa.
”Sitkeyttä se vaatii, sepän työ. Se ei ole aina niin helppoa, kun ollaan tekemisissä kuumien rautojen kanssa. Mutta aina kun jostain työstä selviää, niin tuntuu, että on samalla jotain voittanutkin.”
Entisaikoina työkalut ja tarvikkeet valmistettiin sepän pajalla. Kuva: Riiko SavelaPerinteinen taonta kiinnostaa ihmisiä tänäkin päivänä. Monille se on harrastus, mutta myös ammatikseen takovia löytyy Suomen Sepät ry:n sivuilta kymmeniä eri puolilta Suomea.
Sepäksi voi kouluttautua muun muassa taideteollisuusalan oppilaitoksissa. Ahollakin on ollut vuosien varrella kisällioppilaita, ja takavuosina hän opetti taontaa myös Ypäjän hevosopistolla.
Jos sepän työ ennen vanhaan oli miesten heiniä, nykyään joukkoon mahtuu naisiakin. Yksi heistä on Aulis Ahon oma tytär, Ulla Aho, joka on aikaisemmin valmistunut jo hopeasepäksi. Isänsä pajalla hän on ollut ensin harjoittelijana ja nyt palkkatuella töissä.
”Pienestä asti olen pyörinyt tässä pajalla ja kulkenut isän mukana markkinoilla. Tämä on ollut minulle sydämen asia, ja olisi hienoa, jos jollain lailla voisin jatkaa tätä työtä.”
Sepän työssä kiehtoo käsillä tekeminen ja mahdollisuus hyödyntää luovuutta. Onnistumisen tunne tulee, kun asiakas on tyytyväinen.
”Ja kun tämä ammatti on papalta asti periytynyt, niin sillä on iso merkitys”, Ulla Aho toteaa.
Konevasara on tarkoitettu järeämpien kappaleiden takomiseen. Kuva: Riiko Savela- Osaston luetuimmat
