Muun muassa Valamon luostariin ikonipohjia suomalaisesta lepästä tekevä puuseppä Kaj Kervinen vakuuttaa, ettei ole kokenut yhtäkään asiakastyötään ärsyttäväksi: ”En halua ajatella tekemistä vain pelkkänä työnä”

Kaj Kervinen kertoo, ettei ole kokenut yhtäkään asiakastyötään ärsyttäväksi. Päinvastoin, parhaimmillaan tekeminen johdattaa hänet flow-tilaan, jossa kaikki ympärillä oleva ja ajantaju täysin katoavat. Jokaiseen kalustuskohteeseen on löytynyt myös ratkaisu.

”En yleensäkään halua ajatella tekemistä vain pelkkänä työnä. Taiteellisuus ja suunnittelu ovat aina läsnä. Pyrkimyksenä on tuottaa ergonomisia ja kestäviä tuotteita, silmäiloa unohtamatta.”

Kunnostukseen tuotavalla huonekalulla on useimmiten tunnearvoa, joka on huomioitava huonekalun käsittelyssä. Tunnearvoa on vaikea mitata rahassa, mutta omistajalleen sillä voi olla suuri merkitys. Sama koskee myös asiakkaiden toivomusten pohjalta toteutettuja töitä.

”Tilaustyöt ovat mieleniintoisia ja niiden kautta tutustuu uusiin ihmisiin. Opetan entisöintiä myös kansalaisopiston kursseilla.”

Korona-pandemia sai Kervisen valmistamaan kahden pelattavia Korona-lautoja. Kuva: Ilpo Paananen

Vaikka puusepäksi ei synnytä, tietynlainen kiinnostus alalle on oltava. Maalla kasvaneena Kervinen katsoo kuuluvansa vielä siihen sukupolveen, jossa onget ja jousipyssyt tehtiin yhdessä naapurin poikien kanssa. Yläasteella käsityöt olivat valinnaisena aineena.

”Opiskelin ennen armeijaa puualan artesaaniksi ja armeijan jälkeen suoritin eräoppaan tutkinnon ja opetin erätaitoja muutaman vuoden Savonlinnan metsäkoulussa.”

Kervinen haki 2001 Lahden muotoiluinstituuttiin ja omaksi yllätyksekseen sai opiskelupaikan. Yritystoimintaa hän kokeili opiskelun ohessa aloittamalla korkealaatuisen puun sahaamisen tukkivannesahalla.

Kotikylänsä Torvelan lakkautetun kansakoulun ostomahdollisuus sai hänet hankkimaan rakennukset kaverin kanssa omistukseensa. Nyt hän omistaa koulun yhdessä paluumuuttaneen siskonsa kanssa.

Runsaat 1 000 neliötä käsittävä koulurakennus valmistui 50-luvun alussa ja lämmityksessä käytetään haketta, joka valmistetaan pääosin Kervisen kotitilan metsistä saatavasta puusta.

Puusepän pajan hän perusti koulun alakerrassa olevaan entiseen halkovarastoon.

”Kunnan kanssa sovimme, että koulun tiloja voidaan käyttää kyläisten kokoontumisiin. Jos olisin perustanut pajan luokkatiloihin, se olisi hankaloittanut muuta toimintaa,” Kervinen perustelee ratkaisuaan.

Entinen koulu ympäristöineen on palvellut hyvin myös omien kaksospoikien ja sisarusten lasten varttumispaikkana.

Asiakkailla on erilaisia toiveita siitä miten puu käsitellään. Kuva: Ilpo Paananen

”Töissäni suosin kotimaista puuta, pääasiassa koivua, mutta käytän myös tammea ja saarnia. Ikonipohjat valmistetaan lepästä.”

Oleellista on, että työstettävä puu on kaadettu talvella ja kuivattu maltilla. Puunkosteuden tulisi olla mieluiten alle 10 prosenttia.

Kervinen perehtyi ikonipohjien tekoon kymmenisen vuotta sitten ja ikonipohjilla on ollut kysyntää. Yhtenä merkittävänä asiakkaana on ollut Valamon luostari.

”Ikonipohjien valmistuksessa on omat haasteensa. Lepän syiden sydänpuoli on tultava liimalevypohjan kuvapuolelle,” Kervinen huomioi.

Kalusteiden kunnostuksen ohella Kervinen kehittää myös omia tuotteita. Kuva: Ilpo Paananen

Ikonipohjaan tulee asiakkaan toivomuksen mukaan syvennys tai se jätetään sileäksi.

Pohjustuksessa käytettävä pellava- tai puuvillakangas liimataan jänisliimalla liimalevypohjaan. Sen jälkeen valmistus jatkuu liitupohjustuksella.

”Minulla on käytössä erillinen pohjustushuone, jonka kosteusoloja voi säädellä. Pohjustuskerroksia tulee 10–15, sillä varmistetaan että pohjusteesta tulee riittävän paksu.”

Pohjan selkäpuolelle tulevat kiilat kiinnitetään vasta viimeisenä pohjustuksen jälkeen, koska puu elää työvaiheen aikana. Viimeisessä vaiheessa pohjustus vielä hiotaan.

Yritystoimintaa Kervinen aikoo kehittää enemmän kalusteiden suunnitteluun ja tuotantoon.

Omaa mallistoa kehitellään ajan sallimissa puitteissa. Tukkivannesahan muokkaus ylijäreiden puiden sahaukseen tulee palvelemaan omaa tuotantoa.