Rahoitus on suomalaisen ruuantuotannon elinehto

Vaikka maatalouden osuus koko Suomen yrityslainakannasta on vain murto-osa – 2,2 prosenttia vuonna 2024, sen merkitys suomalaisen yhteiskunnan ja huoltovarmuuden kannalta on sitäkin merkittävämpi. Rahoituksen saatavuus ei ole vain taloudellinen kysymys yksittäiselle tilalle vaan se on keskeinen osa kotimaisen ruuantuotannon jatkuvuutta ja kehitystä.

Maatalous on murroksessa. Ilmastonmuutos, vastuullisuusvaatimukset ja lisääntyneet markkinariskit haastavat perinteisiä maatalouden toimintatapoja. Samalla maatilojen investointitarpeet kasvavat.

Tuotantorakennusten kunnossapito, uudisrakentaminen, lisäpellon hankinta ja sukupolven- ja omistajanvaihdokset sitovat pääomaa aiempaa enemmän. Ilman toimivaa rahoitusta nämä kehitystoimet jäävät toteutumatta, mikä heikentää koko maatalousalan elinvoimaa.

Maatalouden rahoitus on muuttunut yhä enemmän yritysrahoituksen kaltaiseksi.

Kassavirran hallinta ja taloudellinen analyysi ovat keskiössä, ja maksukyky ratkaisee rahoituksen saatavuuden. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä maatalouden erityispiirteet: kausivaihtelut, kassavirran epäsäännöllisyydet ja omaisuuserien arvonmuutokset. Tämä asettaa enemmän vaatimuksia yrittäjäosaamiselle.

Vakuusarvojen muutokset ovat herättäneet huolta erityisesti maaseudun kiinteistöjen osalta koskien sekä maatalous- että asuinrakennuksia. Kysymyksenä on, miten ja mikä voisi muuttaa maaseudulla olevien kiinteistöjen vakuusarvoja suotuisammaksi maaseudulla asuvien ja yrittävien ihmisten kannalta.

Pankit arvioivat vakuusarvon pääsääntöisesti markkina-arvon perusteella, mutta käyttävät varovaisuusperiaatetta – etenkin tuotantorakennusten kohdalla, joiden kysyntä on yleisesti varsin vähäistä.

Rakennuskustannusten noustessa vakuusarvot eivät enää vastaa rakennuskustannusarvoa, mikä vaikeuttaa rahoituksen saamista. Tämä on erityinen ongelma maataloudessa, jossa rakennuksiin sitoutunut pääoman määrä on suuri.

Rahoitusinstrumenttien valikoima on maataloudessa kapeampi kuin muussa yritysrahoituksessa, mikä voi rajoittaa rahoituksen saatavuutta ja sitä myöden investointeja. Samalla kuitenkin rahoituksen niukkuus voi varmistaa rahoitettavien hankkeiden kilpailukykyä.

Vaikka rahoitusmarkkinoihin kohdistuva sääntely tuo vakautta ja turvaa sekä rahoittajalle että rahoituksen saajalle, on tärkeää tarkastella erityisesti kansallista lisäsääntelyä kriittisesti.

Lisäksi tärkeää on yksinkertaistaa EU-tason sääntelyä. Valtioneuvoston huhtikuussa 2025 tekemä linjaus rahoitusmarkkinasääntelyn kokonaisarvioinnista ja maaseudun yritysrahoituksen parantamisesta onkin tärkeä askel kohti vakaampaa ja kestävämpää kotimaista ruoantuotantoa.