Puimuri ehtii nyt talviteloille – "Kaurasta kertyy mukavasti hehtoja, mutta kevyttä se on. Kevätvehnä sentään onnistui"

"Alanenjoki ei nyt antanut huippusatoa eikä ihan keskimääräistäkään", miettii Timo Kankaanpää Ilmajoelta ja nojaa traktoriin maanantaina iltapäivällä Erkki-poika sylissään.

Puoliso Hanna Kankaanpää pui vieressä syksyn viimeisiä kauroja ja perheen miehet huolehtivat jyvät kuivurille. Muut viljat ovat jo laarissa. Kiirettä ei ole, sillä lähipäiviksi on luvattu poutaa.

Kankaanpään mukaan "kaurasta kertyy mukavasti hehtoja, mutta kevyttä se on. Toivottavasti kelpaa rehuksi. Kevätvehnä sentään onnistui."

Pahiten petti ohra. Ehkä parhaissa kohdissa päästiin lähelle neljää tonnia hehtaarilta, Kankaanpää arvelee. "Kesäkuu oli kuiva. Odottelin, että heinäkuun sateet olisivat täyttäneet jyviä, mutta niin ei nyt käynyt. Kevyeksi jäi."

Heikoimpien ja eniten jälkiversoneiden ohrien valmistumista ei jääty odottamaan. Ne puitiin tuoreena ja ajettiin murskeviljaksi naapurin sonnitilalle.

"Kevätvehnä on onneksi laadukasta ja hehtopainot korkeita, 82–83 kiloa, mutta valkuaista ei ole vielä mitattu. Hehtaarisatoonkin pitää olla tyytyväinen."

Viljelijä on säiden armoilla. Kaikkineen tuhansia euroja jää nyt saamatta vaatimattoman sadon takia, elleivät hinnat nouse 50 euroa. "Siihen en kyllä usko."

Lisäksi kuivauskustannukset ovat suuria runsaan jälkiversonnan ja vihreiden jyvien takia. Tilanne ei sentään ole niin paha kuin 2017, Kankaanpää sanoo.

Ruistakin tilalla oli kylvössä, mutta se jouduttiin rikkomaan keväällä talvituhojen takia. Uutta ruista on kylvössä vajaa viisi hehtaaria ja pelto on mukavasti oraalla. Enemmänkin piti kylvää, mutta peltoa vapautui kovin verkkaisesti, kun puinnit viivästyivät, isäntä kertoo.

"Lupasin kaksi vuotta sitten itselleni, ettei ruista enää koskaan. Silloin heikosta rehukaurasta maksettiin enemmän kuin leipärukiista. Mutta syksyllä niin vaan mieli muuttuu."