Verona seisoo mielellään pestävänä, kun valmistautumisen viimeiset hetket koittavat. Kuva: Lari Lievonen
Verona valloittaa karjanäyttelyssä: ”Kaunis lehmä on myös toimiva lehmä”
Karjanäyttelyyn valmistautuminen on pitkä tie, jonka varrella föönataan häntiä ja soitetaan lehmille musiikkia. Amanda Tiiri kertoo, millainen on kaunis lehmä ja mitä kilpailulta todella haetaan.TilaajalleAlastaro
Amanda ja Verona harjoittelevat riimun käyttöä ja kävelyä. Lehmä seuraa viejäänsä tunnollisesti. Kuva: Lari LievonenKeskiviikkona alkavan Okra-näyttelyn ohjelmistoon kuuluvat karjanäyttelyt vakiinnuttaneet paikkansa paitsi alan harrastajien, myös yleisön suosikkina. Kävijät kokoontuvat katsomaan huolella valmisteltuja lehmiä, hiehoja sekä vasikoita, jotka marssivat näyttelykehään varmoin ottein ohjattuina.
Kyse ei ole pelkästään ulkomuodosta – näyttely mittaa myös eläinten käsiteltävyyttä ja kasvattajiensa sitoutumista.
Karjanäyttelyyn valmistautuminen onkin alkanut jo hyvissä ajoin kuntarajan toisella puolella Alastarolla. Perheensä maitotilalla työskentelevä Amanda Tiiri on varannut lauman parhaimmistolle seitsemän paikkaa karjankuljetusautosta.
”Katsotaan montako lopulta lähtee, kun esikarsinnat on ensin pidettävä täällä kotona”, Tiiri huvittelee.
Hänen kiinnostuksensa karjanäyttelyihin on alkanut jo varhain.
”Vaikka en ole kauhean vanha, niin olen jo 20 vuotta harrastanut näitä. Ensimmäistä vasikantalutuskilpailua olin seuraamassa aikanaan Okrassa. Seuraavana kesänä matkattiin sitten oman vasikan kanssa Marttilaan karjakerhon järjestämään näyttelyyn.”
Tilalta onkin tultu läheisen Okran karjanäyttelyihin lähes jokaisena näyttelyvuonna. Vuodenkiertoon mahtuu yleensä myös toinen kotimaan näyttelymatka.
Viimeinen silaus tehdään hiuslakan sekä föönin avulla juuri ennen näyttelykehään menoa.
Tiiri korostaa, että kaikista näyttelyistä ja niiden myötä kertyneistä ruusukkeista huolimatta kotoa löytyy aivan tavallinen maitotilan karja. Korsirehua märehditään kuten muissakin navetoissa ja lypsyrobotilla on mahdollisuus vierailla vuorokauden ympäri.
”Omaan tahtiin saavat lehmät syödä, nukkua ja käydä lypsyllä.”
Näyttelyissä käyminen on Tiirille ennen kaikkea harrastus. Kaikki treenaaminen ja valmistautuminen onkin tehtävä tilan muiden töiden ohessa omalla ajalla ja kustannuksella. Ulkomaillakin on käyty Junior Handler -kisoissa, mutta ei oman karjan kanssa.
Tiirin perheen navetasta tänä vuonna Okraan lähtevien eläinten kärkipäätä pitää näyttelyissä aiemminkin käynyt, kerran poikinut Verona. Mustavalkoisella holsteinlehmällä on suora selkä, syvä runko, hyvä utarerakenne ja tasapainoinen, ryhdikäs olemus.
”Kaunis lehmä on myös toimiva lehmä. Se pystyy syömään hyvin korsirehua ja tuottamaan maitoa, liikkuu vaivattomasti, on aktiivinen, utelias ja pysyy terveenä”, Tiiri luettelee, kun Verona seisoo hoitajansa rinnalla jalat suorina, puhtaaksi pestynä ja korviaan kameralle heilutellen.
Täällä eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen on työssä ja harrastuksessa jatkuvasti läsnä. Karjanjalostuksen tavoitteena on tuottaa terveitä ja hyvin liikkuvia eläimiä, jotka kestävät lehmän elämää ja olisivat Tiirin mukaan myös kauniita katsella. Tilan sonnivalinnoissa pyritään siihen, että seuraava sukupolvi olisi aina edellistä hieman parempi.
”Ainahan geeneissä on kuitenkin sattuma mukana, luonteet vaihtelevat ja kasvuympäristökin vaikuttaa. Täydellistä lehmää tuskin saavutetaan, mutta ajattelen niin, että aina voi kehittyä.”
Valmisteluiden ohessa Tiiri toisinaan soittaa lehmilleen musiikkia.
Näyttelyyn valmistautuminen on osa karjan jokapäiväistä hoitoa, mutta kiireisintä on muutama viikko ennen matkaanlähtöä. Pihalla totutellaan riimuun ja opetellaan kävelemään taluttajan johdolla kauniisti, mutta rauhallisesti.
Valmisteluiden ohessa Tiiri toisinaan soittaa lehmilleen musiikkia. Tarkoitus on totuttaa eläimiä ihmisten ääniin ja yleiseen hälinään, jota näyttelyssä kohtaa. Tilanteeseen tottunut Verona ei ainakaan ole moksiskaan toimittajan ja kuvaajan pällistelystä.
Jokainen näyttelyyn lähtijä myös pestään perusteellisesti ja klipataan, eli karva ajetaan lyhyeksi. Ainoastaan naudan selkään, ripsiin ja hännänpäähän jätetään pidempi karva. Näin eläimestä saadaan siisti ja huoliteltu.
Viimeinen silaus tehdään hiuslakan sekä föönin avulla juuri ennen näyttelykehään menoa.
Ja vaikka Okraan osallistuvat karjankasvattajat kilpailevatkin palkinnoista, on yhteisöllisyys Tiirille tärkeämpää.
"On ihanaa tavata muita eläinharrastajia ja viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka jakavat saman intohimon. Totta kai toivon omien eläinten pärjäävän, kukapa ei, mutta palkinnot eivät ole tärkein asia, vaan tunnelma ja se, että saa olla osana näyttelyä."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
