Viljelijät työllistäisivät ukrainalaisia jopa mieluummin kuin suomalaisia – nyt tekijöitä on etsittävä muualta ja syitä on ainakin kolme

Maatilojen munat ovat muiden kansallisuuksien osalta valuneet työvoimassa yhteen koriin.

Ukrainalaisten osuus on Suomessa huomattava esimerkiksi alkutuotannon kausitöissä, turkistilojen nahkotuksessa, sikaloissa ja kasvihuoneissa.

Viime vuonna Migri myönsi kausityöluvan 60—80:lle marokkolaiselle. Töitä Suomesta Oy:ssä haluttaisiinkin nyt tietää, mihin nuo henkilöt ovat työllistyneet.

Tavoitteena olisi saada kerättyä yrittäjiltä kokemuksia marokkolaisista työntekijöistä. ”Ihmisten on helpompi uskaltaa kokeilla uutta, jos on jotakin suositusta”, toteaa Töitä Suomesta Oy:n toimitusjohtaja Riikka Koskinen.

Yksi asia nimittäin näyttää selvältä: Ukrainalaisiin suomalainen maatalous ei enää voi tukeutua.

Syitä vajeeseen on useampia. Osa ukrainalaisista pysyy kotimaassaan sodan vuoksi, osa viime vuoden kausityöläisistä taas on työllistynyt talven aikana muualle.

Osa on tilapäisen suojelun ansiosta päässyt Suomessa työllisyyspalveluiden ja tukien piiriin, Koskinen selittää. ”Eiväthän suomalaiset työttömät työnhakijatkaan ole lähteneet kausitöihin.”

Monilla suomalaistiloilla näytetään kuitenkin havittelevan töihin pääasiassa ukrainalaisia.

Tiloilla työskentelee jonkin verran myös esimerkiksi romanialaisia ja venäläisiä, mutta heidän osuutensa on ukrainalaisiin verrattuna marginaalinen.

Suuntaus on Koskisen mukaan myös ymmärrettävä.

On tiloille helpompaa, jos työntekijöillä on yksi yhteinen kieli eikä kulttuurien yhteentörmäyksestä tarvitse olla huolissaan.

Ukrainalaisten maine on paikoin parempikin kuin kotimaisten tekijöiden. ”Eräällä sikalalla pitäjä oli hyvin järkkymätön toiveessaan. Suomalaisia hän ei halunnut.”