Video: Talven mittavat tuhot pelloilla eivät säikäyttäneet Veli-Matti Jaakkolaa ‒ kuluva syksy on ollut säiltään liki ihanteellinen

Somerolainen Veli-Matti Jaakkola pui viimeistä kauralohkoa maanantaina. Enää jäljellä on vain rapsi, jonka korjuuta päästäneen aloittamaan kuun lopussa.

Jaakkolan serkku muokkasi jo viereistä, herneeltä vapautunutta lohkoa, ja tiistaina alkaisivat syysvehnän kylvöt.

Jaakkola on kuluneeseen kesään melko tyytyväinen. Varsinkin syksy on ollut aika ihanteellinen, hän sanoo. Töitä on saanut tehdä rauhassa, sateita pelkäämättä.

Syksyn satoa Jaakkola luonnehtii kohtuulliseksi. Huippulukemiin ei päästä, sillä kuivuus ja helle leikkasivat kiloja. Somerolla on satanut kylvöjen jälkeen 200 milliä.

Kasvukausi alkoi isolla pettymyksellä. Koko reilun 40 hehtaarin syysvehnäala oli tuhoutunut. Tilalle kylvettiin rapsia ja kauraa.

Kylvöt sujuivat hyvissä oloissa ja vilja orastui lupaavasti. Vielä täydennyslannoituksen aikaan näytti hyvältä, mutta sitten kuivuus alkoi rajoittaa kasvua.

Herne on savimailla riskialtis, mutta tänä vuonna se onnistui. Hehtaarisadoksi Jaakkola arvioi kolme ja puoli tonnia.

Kauran keskisadon hän arvioi alkavan nelosella. Sato oli paras viimeisenä puitavalla lohkolla, sillä se oli juuri käynyt läpi perusteellisen maanparannuskuurin: kolme vuotta nurmella ja jankkurointi.

”Kyllä kunnostus maksoi vaivan, tämä lohko kärsi kuivuudesta selvästi muita vähemmän.”

Jaakkola huomauttaa, että säiden äärevyys on kasvanut niin paljon, että pellon kuntoon on pakko panostaa. ”Pelto on kasvinviljelijän tärkein tuotannontekijä.”

Jaakkola pitää nurmella viitisentoista prosenttia 94 hehtaarin peltoalastaan. ”Enempää ei oikein voi. Se kirpaisee liikevaihdossa, kun ei tule myytävää.”

Maata kunnostavassa nurmiseoksessa on toistakymmentä eri lajia heinistä typensitojiin.

Jankkurointi tehdään 30 sentin syvyyteen. Tänä kesänä se tosin jäi välistä. Maa ehti kuivua liikaa, jolloin vetovastus olisi kasvanut liian suureksi.

Puimurissa on nyt toista syksyä satokartoitin. Kuva: Carolina Husu

Jaakkola tilasi ensi vuoden lannoitteet heti, kun lannoitekausi alkoi kesäkuun puolivälissä. Vielä ne eivät ole tulleet.

Hän kertoo, ettei varsinaisesti tingi lannoituksesta, mutta tarkentaa kyllä. Kylvön yhteydessä annetaan vain osa typestä ja loppu myöhemmin sen mukaan, miltä kasvusto näyttää.

Metsänreunoihin lannoitteita levitetään vähemmän, samoin paikkoihin, joista jo ennalta tietää, ettei niistä tule kovaa satoa.

Jaakkolalla on nyt toista syksyä puimurissaan satokartoitin, joka kertoo, mikä kunkin pellon kohdan satotaso on. ”Pellon sisäiset erot ovat yllättävän isoja, vaikka niitä ei silmällä pysty havaitsemaan.”

Hän arvioi, että kartoittimen tuottamaa dataa pitää kerätä muutama vuosi, ennen kuin lannoitusta aletaan säätää sen mukaan.

Sateet eivät ole hätyytelleet sadonkorjaajia Somerolla. Kuva: Carolina Husu

Viime talven tuhot eivät Jaakkolaa säikyttäneet. Syysvehnää kylvetään nyt kolmisenkymmentä hehtaaria, jos säät sallivat.

”Kulunut talvi oli poikkeus. Usein syysvilja onnistuu ja tuottaa silloin hyviä satoja. Se myös tasaa työruuhkia ‒ hyviä puolia on paljon.”