Kolmen säilörehusadon taktiikka onnistui Liperissä – yli 10 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilta

Kesän sääolojen suuret vaihtelut aiheuttivat haasteita Pohjois-Karjalan alueen kasvinviljelijöille. Erityisesti kuiva ja vähäsateinen alkukesä kuritti kasvustoja. Heinäkuun rankkojen sateiden jäljiltä pellot olivat paikoin jo liian märkiä. Säilörehunurmen korjuun ajankohdalla oli iso merkitys.

Maitotaipaleen tilan kolmannen säilörehunurmisadon korjaajilla oli 30. elokuuta tiedossa kiireinen päivä, sillä illaksi oli luvassa sadetta.

"Kolmas sato korjataan vuosittain ja taktiikkamme on korjata ajoissa pieni hyvänlaatuinen toinen rehu ja panostaa siten kolmanteen”, viljelijä Mikko Lihavainen kertoo.

Maidontuottajat Titta Pehkonen ja Mikko Lihavainen ovat panostaneet säilörehunurmen viljelyyn. Kuva: Ilpo Paananen

Tilan nurmen viljelyala on noin 120 hehtaaria. Mukana omia, vuokra-, ja sopimuspeltoja.

Kolmannen sadon korjuuala vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna kokonaisalasta noin 80 prosentilta kerättiin kolme satoa. Kesän satomäärissä oli suuria vaihteluja ensimmäisen kevätsadon kertymissä. Kesäkuun 10. päivä korjattu nurmi oli laadultaan hyvä, mutta määrä jäi selvästi keskimääräistä pienemmäksi.

”Aukealla kevään kylmä ahava ja valkoposkihanhet pienensivät satoa.”

Hyvissä ajoin 14.7. toteutetun toisen sadon korjuu tuotti ensimmäisen sadon tasoisen tuloksen.

Laatu oli hyvä ja pellot kestivät vielä hyvin.

”Kolmas sato näyttää määrältään runsaalta. Alkuun nurmi oli märkää, mutta nyt tuuli kuivattaa nopeasti.”

Lihavainen arvioi kesän nurmisadon kuiva-aineen nousevan yli 10 000 kiloon hehtaarilta. Yhden lypsylehmän nurmirehun vuorokausitarve on noin 50 kiloa. Satomäärä täyttää hyvin karjan tarpeen. Rehun D-arvo on ollut korjuussa 700 g/kg ka luokkaa. Ainoana miinuksena on rehun korkea sokeripitoisuus.

”Se johtuu kasvien stressaantumisesta. Tässäkin sokeripitoisuus on noin 180 g/kg ka, kun sellainen 50 grammaa olisi suositeltava pitoisuus. Tämä joudutaan huomioimaan lehmien ruokinnassa.”

Peltojen kantavuus oli korjuuhetkellä vielä hyvä. Kuva: Ilpo Paananen

Tilalla nurmenkorjuu hoidetaan pääosin itse. Korjuussa käytettävä ajosilppuri on yhteinen yhteistyötilan kanssa ja ainoastaan karhotus ostetaan urakoitsijalta.

”Säilörehu on avainasemassa maidontuotannossa ja siihen panostetaan. Esimerkiksi vuokra- ja sopimuspellot hoidetaan kuten omatkin”, Lihavainen tähdentää.

Lihavaisen tilalla 150 lehmän rehu varastoidaan laakasiiloissa ja ummessa olevien rehu pääasiassa paaleissa. Nuorkarjasta tilalla kasvatetaan ainoastaan noin 30 juottovasikkaa. Hiehot ovat ulkopuolisen kasvattajan hoidossa.

Onnistuneen kolmannen nurmisadonkorjuun ansiosta tila on säilörehun osalta omavarainen. Kuva: Ilpo Paananen

Tilalla viljeltävän ohran puinnit alkoivat 22. elokuuta ja satotaso oli lähellä normaalia. Monilla viljantoimittajilla satotasot ovat olleet huonoja.

”Viljasadoilla ei ole meille niin suurta merkitystä kuin säilörehusadoilla, koska viljaa pystyy helpommin korvaamaan ostoväkirehuilla.”

Lehmien maidon keskituotoksella ja poikimiskertojen määrällä on merkitystä. Lihavaisen tilalla keskimääräisten poikimiskertojen määrä on noussut parsinavetasta robottilypsyyn siirtymisen jälkeen 2,3 kerrasta 3,5 kertaan. Keskituotos on lisääntynyt 10 300 litrasta 13 200 litraan.

”Tällä on ollut valtava vaikutus tilan kannattavuuteen tuotantokustannusten noustessa.”

Kustannusten 30 prosentin nousu edellyttää kuitenkin jatkuvaa kustannusjahtia. Futuureja seurataan väkirehujen osalta ja polttoaine varastointiin on satsattu hankkimalla polttoaineita mahdollisimman paljon halvan hinnan aikaan.

”Sähkön hintaa on seurattu tarkasti ja hintaa on kiinnitetty sähköyhtiön hinnankiinnityksen avulla”, Lihavainen lisää.