Vaikka Olderfjord on pieni kylä, se on keskeinen solmukohta Pohjois-Norjan maantieliikenteessä. Sieltä pääsee niin Nordkappiin, Altaan, Hammerfestiin kuin Suomeenkin, mikä näkyi turistikeskuksen bussipysäkillä. Kuva: Arto Takalampi
Helin ja Niinan tiet veivät Pohjois-Norjan Olderfjordiin − molempien taustalla yhteensattumia, joita maatalous yhdistää
Raahelainen Heli Korhonen ja iisalmelainen Niina Meronen löysivät eri aikaan paikkansa pohjoisnorjalaisesta Olderfjordista. Kummankin muutossa oli osansa yhteensattumilla, joissa maatalous yhdistää.TilaajalleOlderfjord
Heli Korhonen (vas.) ja Niina Meronen ovat ystävystyneet ja kotiutuneet hyvin Olderfjordin kylään Pohjois-Norjassa, jonne he tulivat eri aikaan ja eri elämäntilanteissa. Helin aviomies on lähtöisin lypsykarjatilalta, jolla Niina on nyt töissä. Kuva: Arto TakalampiInsinööriksi opiskellut Heli Korhonen ei kokenut alaa ihan omakseen ja hän lähti hakemaan vuonna 2006 insinööriharjoitteluun vaihtelua. Silmiin osui paikka au pairina lähellä Nordkappia perheestä, joka oli juuri ostanut Olderfjordin turistikeskuksen.
”Sain paikan, mutta siirryimmekin heti Olderfjordiin, jossa perhe käynnisti sesonkia. Työtä oli paljon, joten sain auttaa töissä. Pian perhe tarjosi mahdollisuutta jäädä turistikeskukseen pysyvästi kesäksi töihin, ja tartuin siihen.”
”Muualla asuneen johtajan sairastuttua sain enemmän vastuuta toimia itsenäisesti, joten viihdyin työssä tosi hyvin”, Korhonen kiittelee.
”Jatkoin opiskeluja, mutta palasin aina seuraavina kesinä takaisin.”
Ensimmäisen kesän jälkeen häntä pyydettiin seuraavaksikin kesäksi, ja hän tuli. Kun johtaja oli jäänyt kokonaan pois, vastuu turistikeskuksen pyörittämisestä siirtyi kokonaan Korhoselle.
”Jatkoin opiskeluja, mutta palasin aina seuraavina kesinä takaisin. Aluksi keskus oli auki vain kesäaikaan.”
Helille tarjottiin vuonna 2011 mahdollisuutta ostaa neljännes turistikeskuksesta, mikä merkitsi samalla muuttamista pysyvästi Olderfjordiin, jotta toiminta saataisiin ympärivuotiseksi. Hän tarttui tilaisuuteen.
”Päätös oli helppo tehdä myös siksi, että olin tavannut täällä tulevan, maatilalta lähtöisin olevan mieheni Helge Olaussenin. Kotiutumisessa auttoi myös, että ruotsia osaavana opin helposti norjan, joka on meillä kotikieli.”
Niina Meronen paloi loppuun turvallisuusalan tehtävissä pääkaupunkiseudulla vuoden 2010 paikkeilla ja palasi toipumaan kotiseudulleen Iisalmeen. Tie eläinten parissa työskentelyyn alkoi työharjoittelulla paikallisella ratsastustallilla, jossa hän pääsi tutustumaan myöskin emokarjan pitoon.
Innostus eläimiin kasvoi ja lopulta hän päätyi työskentelemään useammalla eri maitotilalla, joissa oli parsinavetta.
”Pidin työstä, sillä se oli loistava paikka oppia uutta. Tiloilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta tarjota kokoaikaista työtä, ja auki tulleisiin vakinaisiin paikkoihin oli paljon hakijoita”, hän sanoo.
”Tein töitä eripituisia jaksoja tuotantotyöntekijänä eri aloilla, mutta nekin olivat määräaikaisia. Kaikki työt olen opetellut käytännön kautta.”
”Kun työpaikka kesällä varmistui, jäin sen jälkeen miettimään, mitä oikeasti tapahtui.”
Viimekesäisen eron jälkeen Niina halusi aivan uusiin maisemiin. Hän laittoi tietonsa Facebookin Norjan työmahdollisuuksista kiinnostuneet -ryhmään, jossa Heli Korhonen vastasi hänelle.
”Helin kälyn Grete-Liv Olaussenin maitotilalla oli tarvetta työntekijälle. Olin heti kiinnostunut työstä ja asiat etenivät nopeasti. Hän ja Heli auttoivat byrokratiassa ja syyskuussa olin tilalla töissä.”
”Kun työpaikka kesällä varmistui, jäin sen jälkeen miettimään, mitä oikeasti tapahtui. Eihän asiat voi näin helposti mennä, että minulla on työpaikka tiedossa”, hän ihmettelee vieläkin nopeita vaiheita.
Meronen kiitteleekin auliisti, kuinka ystävällisesti hänet on otettu vastaan tilalla, sillä luottamus oli vahvaa heti ensimmäisen kuukauden aikana. Opastustakaan ei juuri tarvittu, sillä kaikki oli niin tuttua.
Hänen määräaikainen työsopimuksensa vaihtui vuodenvaihteessa vakinaiseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
