Viljelijöiden on tärkeää tarkastaa käyttämiensä kasvinsuojeluaineiden suojaetäisyydet vesistöihin ennen ruiskutusta, muistuttaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Kasvinsuojeluaineiden käyttäjät ovat tänä kasvukautena velvollisia noudattamaan ensimmäistä kertaa uusia, riskiin perustuvia suojaetäisyyksiä.
Kasvinsuojeluaineiden vesistörajoitukset muutettiin riskiperusteiseksi vuonna 2013
Rajoitusten tarkoituksena on suojella vesistöjen kasveja ja eläimiä kasvinsuojeluaineiden haittavaikutuksilta.
Uudet suojaetäisyydet tulee olla merkittynä 1.1.2015 markkinoille luovutettavissa myyntipakkauksissa. Jos valmiste on ostettu ennen vuotta 2015, sen suojaetäisyys tulee tarkistaa Tukesin kasvinsuojeluainerekisterissä olevasta myyntipakkauksen tekstistä.
Uusia suojaetäisyyksiä tulee noudattaa niiden vesistöjen varsilla, jotka löytyvät Mavin Vipu-palvelusta. Omien lohkojen lähellä olevat vesistöt näkee klikkaamalla karttasovelluksessa vesistöt-kohtaa. Tällöin kartalle tulevat näkyviin sinisillä viivoilla (valkoinen reunus) ne vesistöt, joilla suojaetäisyyksiä on noudatettava.
Vesistösuojaetäisyys mitataan ruiskutushetken vesirajasta. Ympäristösitoumuksen tehneiden viljelijöiden pitää huomioida myös, että ympäristökorvausjärjestelmän mukaan vähintään kolme metriä leveä, kasvipeitteinen suojakaista vesistön varrella olevalla pellolla pitää jättää ruiskuttamatta.
Uudet suojaetäisyydet on laskettu vesistöön aiheutuvan kasvinsuojeluainekuormituksen perusteella. Kaikkien vesistöjen varsille on jätettävä vähintään kolmen metrin levyinen ruiskuttamaton alue. Joillekin vesieliöille hyvin myrkyllisillä valmisteilla edellytetään tuulikulkeumaa alentavien suuttimien käyttöä turvallisen käytön varmistamiseksi.
Tukesin verkkosivuilta löytyvät listat hyväksytyistä suuttimista sekä ohjeita ajonopeuden ja paineen valintaan.
Tuulikulkeumaa alentavia suuttimia tulee käyttää 3–100 metrin matkalla vesistöstä. Kauempana suuttimet voidaan vaihtaa viuhkasuuttimiin.
Tukes suosittelee tuulikulkeumaa alentavien suuttimien käyttöä myös muilla peltoalueilla, jotta myös muun ympäristön kuormitus pienenee ja esimerkiksi pientareilla elävien lajien monimuotoisuus säilyy paremmin.
Lisätietoa Tukesin verkkosivuilta.