Typpilannoitteiden tärkeintä raaka-ainetta ei valmisteta Suomessa lainkaan – 80 prosenttia ammoniakista tulee Venäjältä

Suomen lannoitehuolto on erittäin riippuvainen Venäjästä, mutta vaihtoehtojakin on, erikoistutkija Olli Niskanen Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Epäorgaanisten lannoitteiden typen lähde on ammoniakki, jota ei valmisteta Suomessa. 80 prosenttia meille tuodusta ammoniakista on tuotu Venäjältä.

Kaliumilla Venäjän-tuonnin osuus on Niskasen mukaan sama. Vain fosforia Suomessa on riittävästi omasta takaa.

"Itämeren kiinni meneminen olisi lannoiteteollisuudelle vaikea tilanne, samoin kuin itärajan junarahtien sulkeutuminen", Niskanen kirjoitti lokakuussa julkaistussa Maatalouden tuotantopanosten saatavuuden riskit -tutkimuksessa. Silloin ei arvattu, miten huoltovarmuusriskit kohta kasvaisivat.

Typpi on kasvien kasvun kannalta kriittisin ravinne. "Kunhan typpeä on käytettävissä, maaperän fosforilla ja kaliumilla voidaan ainakin jonkin aikaa tuottaa jonkinlaisia satoja", Niskanen toteaa.

Epäorgaanisten lannoitteiden typen valmistukseen käytetään yleisimmin maakaasua. Siitä ja ilmakehän typestä valmistetaan ammoniakkia.

Ammoniakki jalostetaan joko ureaksi tai kehittyneemmäksi typpilannoitteeksi.

Sota-ajan jälkeen Suomessa käynnistettiin omaa ammoniakin tuotantoa typpiomavaraisuutta ajatellen, mutta tuotanto päättyi Oulun ammoniakkitehtaan räjähdykseen 60-luvulla, Niskanen kertoo. "Olemme täysin tuonnin varassa."

Viime vuosina noin 80 prosenttia ammoniakista on tullut maarahtina Venäjältä.

Niskasen mukaan ammoniakkia tulee myös laivarahtina esimerkiksi Saksasta, Isosta-Britanniasta ja Alankomaista.

"Venäjän-tuonti on korvattavissa, mutta hinnat ja jopa saatavuus voivat kriisitilanteen pitkittyessä olla haaste", hän toteaa.

Koska ammoniakki on huoltovarmuuden kannalta kriittinen raaka-aine, sekä teollisuus että Huoltovarmuuskeskus varastoivat sitä, Niskanen kertoo. "Jos tulee akuutti katkos, niin ettei sitä saada maahan ollenkaan, varastojen avulla teollisuutta pystytään pyörittämään aika pitkäänkin."

Fosforin suhteen Suomi on omavarainen, sillä meillä on Siilinjärvellä EU-alueen ainoa fosfaattikaivos. Se on maailman mittakaavassa hyvin pieni, mutta meille merkittävä.

Suomesta viedään paljon fosforia lannoitetuotteiden mukana.

Kiina on fosforin tuottajana maailman jättiläinen. Suuria esiintymiä on myös Marokossa, USA:ssa sekä Venäjällä, muun muassa Kuolan niemimaalla.

Kuten ammoniakista, myös kaliumista valtaosa tulee maahan Venäjältä. Sitä tuodaan meille enemmän kuin käytetään, sillä sitä viedään esimerkiksi NPK-seoslannoitteiden mukana sekä kauttakulkuna Norjaan, Niskanen kertoo.

Kaliumin maailmanmarkkinat ovat Niskasen mukaan todella sekaisin. Valko-Venäjä on suuri kaliumin tuottaja, ja sille asetetut kauppapakotteet alkoivat sotkea markkinoita jo viime keväänä.

Muita suuria kaliumin tuottajia ovat Kanada ja Kazakstan.

Raaka-aineiden lisäksi Suomeen tuodaan myös valmiita lannoitteita. Niissäkin riippuvuus Venäjästä on suuri.

Lannoitteiden hinta nousi koko viime vuoden.

"Jo vuosi sitten lannoitteiden hinnat lähtivät koronalamaannuksen jälkeen muiden hyödykkeiden mukana nousuun samaan aikaan kun lannoiteteollisuudella oli ongelmia muun muassa kylmästä talvesta johtuen, Niskanen kertoo. "Lannoitteiden tarjontatilanne oli aika tiukka jo ennen energiakriisiä."

Syksyllä maakaasun hinta alkoi nousta Euroopassa, mikä nosti ammoniakin hintaa. Samaan aikaan halpa, kivihiilen avulla tuotettu kiinalainen ammoniakki väheni markkinoilla, kun Kiina asetti vientirajoituksia.

Euroopan oma ammoniakkiteollisuus jarrutteli toimintaansa, koska kallis kaasu teki toiminnasta kannattamatonta. Loppuvuonna tuotantoa taas ajettiin pikku hiljaa ylös. ”Nyt kaasun hinta on jälleen ennätyslukemissa”.

Miten viljelijän pitäisi tässä tilanteessa toimia?

”Panostukset peltojen kasvukuntoon, toimivaan vesitalouteen ja monipuoliseen viljelykiertoon viherlannoitusnurmineen ovat keinoja vaikuttaa tilanteeseen pidemmällä ajalla", Niskanen toteaa.

"Jaettua lannoitusta kannattaa pohtia ensi kesänä. Myös mahdollisuudet orgaanisten lannoitteiden käyttöön kannattaa selvittää.”

Suomi ei ole ainut, joka on lannoitteiden suhteen riippuvainen muista.

Koko Euroopan lannoitehuollon riippuvuus EU:n ulkopuolisista lähteistä on todella suuri, erikoistutkija Csaba Jansik Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Ammoniakkia tuotetaan kymmenissä laitoksissa yli 15 EU-maassa – mutta tuotantoon tarvittava maakaasu tulee EU:n ulkopuolelta. "Siksi EU:n typpilannoitteiden omavaraisuus ei ole omissa käsissä", Jansik toteaa.

Maakaasua tuodaan EU-alueelle sekä kaasuna että nestemäisessä muodossa eli LNG:nä. Kaasun osuus tuonnista on kaksi kolmannesta.

Kaasusta puolet tulee Venäjältä. Algerian ja Norjan osuus on kummankin 18 prosenttia.

LNG:n tuonnista Venäjän osuus on 18 prosenttia, USA:n 26 prosenttia, Quatarin 23 ja Nigerian 14 prosenttia. Muita tuontimaita ovat Algeria ja Trinidad.

Jansik muistuttaa, että vain osa Eurooppaan tulevasta maakaasusta käytetään lannoitteiden valmistukseen.

Maakaasusta ovat riippuvaisia monet muutkin EU:n toimialat, kuten liikenne, lämmitys ja energiatuotanto.

"Toistaiseksi kaasua tulee EU:hun Venäjältä, mutta kuka tietää, miten kauan", Jansik pohtii.

EU:ssa valmistetusta ammoniakista yli 80 prosenttia käytetään lannoitetuotantoon.

Muutaman vuoden takaisten tilastojen mukaan EU:n ammoniakin tuotanto oli runsas 20 miljoonaa tonnia vuodessa. Sen lisäksi ammoniakkia tuodaan valmiina 2–3 miljoonaa tonnia vuodessa.

Valmiita typpilannoitteita tuodaan EU-alueelle noin 8 miljoonaa tonnia vuodessa, fosforilannoitteita vajaa miljoona tonnia ja kaliumlannoitteita yli 3 miljoonaa tonnia vuodessa.

Typpilannoitteiden arvioitu käyttömäärä EU-alueella on 25 miljoonaa tonnia vuodessa.