Täällä peltohehtaarista voi joutua pulittamaan jopa 20 000 euroa

Jonas Lundberg on kasvattanut Ahvenanmaan Finströmissä sijaitsevan 170 hehtaarin tilansa peltoalaa määrätietoisesti vuokraamalla ja raivaamalla.

Kuluneen vuosikymmenen aikana Lundberg kertoo raivanneensa uutta peltoa jo noin 25 hehtaaria.

Peltojen ostaminen Ahvenanmaalla on Lundbergin mukaan taloudellisessa mielessä hankalaa, sillä maakunnassa harjoitettavan monipuolisen erikoistuotannon takia hehtaarihinta nousee usein liian korkeaksi. Vähänkään keskivertoa paremman peltohehtaarin hinta kipuaa 20 000 euron pintaan.

Vaikka härän liha on kuluttajien mukaan maukkaampaa kuin sonnin liha, siitä ei kuitenkaan saa parempaa hintaa, Lundberg harmittelee. Kuva: Visa Vilkuna

Tilalla harjoitetaan monipuolista kasvinviljelyä ja lihantuotantoa. Isäntäväen ja vanhan isännän ohella tila työllistää yhden ammattilaisen ympärivuotisesti.

Vihannes- ja perunanviljelyn ohella tilalla kasvatetaan vuosittain noin 180 lypsyrotuista härkää teuraaksi. Kyseessä ovat nimenomaan kastroidut eläimet, jotka kuohilaina ovat sonneja säyseämpiä. Tällöin ne kykenevät mainiosti hyödyntämään tilan reilun 50 hehtaarin luonnonlaidunalan.

Eläimet tulevat tilalle parin kuukauden iässä, jolloin sekä kastrointi että nupouttaminen on tehty lypsykarjatilalla. Härät saavat käyskennellä varsin vapaasti tilan pihapiirissä ja eläinten rehuna on valtaosin laidunnurmi ja säilörehu. Pientä valkuaislisää härät toki saavat rypsirouheena, jotta kasvu pysyisi oikealla käyrällä. Parin vuoden iässä härkien maallinen vaellus päättyy Dahlmansin yksityisellä teurastamolla.

"Härkien teuraspaino on reilut 300 kiloa, mutta valitettavasti teurastamo ei maksa lihasta sen enempää kuin sonnin lihastakaan. Kuluttajat ovat havainneet, että vapaana kasvaneen ja pääosin karkearehua syöneen härän liha on sonnin lihaa maukkaampaa. Eli menekkivaikeuksia ei ole”, Lundberg kertoo.

Sateen piiskattua kuivumassa olleen karhon maahan, se on käännettävä, jotta kuivuminen tapahtuisi tasaisesti. Kuva: Visa Vilkuna

Lundbergin pelloilla viljellään vehnää 50 ja ohraa 45 hehtaarin alalla. Viljan satotaso ei juuri poikkea Varsinais-Suomessa saatavista sadoista. Orklalle toimitettavan perunan viljelyala 15 hehtaarin tuntumassa ja satotaso on ollut 35–40 tonnia hehtaarilta. Puna- ja keltasipulin viljelyala on hieman kasvanut, ja nyt viljelyssä olevan reilun viiden hehtaarin sato menee suoraan pellolta Åland trädgårdshallenin (ÅTH:n) varastoon.

Sipulin sato on Lundbergin mukaan kolmen kastelun taktiikalla parhaimpina vuosina jopa 50 tonnia hehtaarilta. Halua sipulin tuotannon kasvattamiseen olisi, mutta sitä hillitsee ÅHT:n jarruttelu. Markkinat eivät vedä määräänsä enempää hyvälaatuistakaan tavaraa.

Isännän suunnitelmissa on peruna- ja sipulivarastojen rakentaminen. Omalla varastoinnilla tuotteista olisi mahdollista saada hieman parempaa hintaa verrattuna koko sadon syysmyyntiin. Viljavarastoa tilalla on noin 550 tonnille.

Härkäkarja saa liikkua varsin vapaasti talouskeskuksen alueelle. Kuva: Visa Vilkuna

Tilan säilörehunurmen ala on 50 hehtaaria ja sato korjataan lähes poikkeuksetta kolme kertaa kesässä. Nurmen kasteluun Lundberg turvautuu yleensä vain ensimmäisen rehusadon korjuun jälkeen. Kuiva-ainesato on kastelun ansiosta saatu nousemaan yli 10 tonniin hehtaarilta. Rehu säilötään laakasiiloon suolamuotoisella Safesil-liuoksella.

Maatilan liikevaihto luonnollisesti vaihtelee vuosien välillä, mutta monipuolinen tuotanto on omiaan tasaamaan yhden tuotteen aiheuttamia heilahteluja. Keskimäärin liikevaihtoa on kertynyt noin 0,5 miljoonaa euroa.

Ahvenanmaan kiviset niityt ovat oivallisia luonnonlaitumia säyseille härille. Kuva: Visa Vilkuna

Jonas Lundberg tukeutuu useimpien ahvenanmaalaisviljelijöiden tapaan peltojen kasteluun sekä vihannesten, perunan että nurmen viljelyssä.

Saarimaakunnan äärimmäisen kuiviksi muuttuneet keväät leikkasivat satoa liian paljon ilman keinokastelua. Lundbergin tilalle on rakennettu muutamia, toisiinsa yhteydessä olevia patoaltaita, joiden vesivaraston avulla sadon määrä ja laatu saadaan pidetyksi toivottuna.

Kallioilta ja kukkuloiden rinteiltä valuva sadevesi ja lumen sulamisvesi johdetaan padottuihin altaisiin. Lunberg arvioi, että tilan altaiden yhteistilavuus on 45 000 kuution hujakoilla. Kovien sadekuurojen aikana kallioinen maa johtaa sadevettä rivakkaan tahtiin patoaltaaseen.

Pellot kastellaan ramppisadetuksella, koska järjestelmän kehittämä pieni pisarakoko säästää maan rakennetta. Rampilla kastelu onnistuu tuulisenakin päivänä, sillä vesi suihkutetaan monesta suuttimesta ja varsin matalalta suoraan peltoon.

Tilalla on vedetty 160 millistä runkoputkea maan sisään noin 1 600 metriä. Sen lisäksi pelloilla oleviin vesiposteihin on pitänyt vetää puolisen kilometriä 110 millistä maanalaista putkea.

Kahden patoaltaan välillä on tasausputki, jolla vettä voidaan siirtää eniten vettä tarvitsemien lohkojen tarpeisiin.

Sadetuslaitteiston kokonaishintaa Lundberg ei osaa tarkasti sanoa, sillä putkistoja on kaivettu useampana kesänä.

Ilman oman työn osuutta laitehankintoihin on uponnut muutaman edellisen vuoden aikana arviolta 120 000 euroa arvonlisäverollisena. Mittavasta investoinnista huolimatta kuitenkin vain reilu kolmannes tilan peltoalasta on kastelun piirissä.

Viljelyn ohella Lundberg on toimelias myös järjestötyössä.

Hän toimii Ahvenanmaan perunaviljelijäyhdistyksen puheenjohtajana ja Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund (SLC:n) eli ruotsinkielisen MTK:n perunavaliokunnan jäsenenä.