

Perheen koira hyppää ensi töikseen autoon nuuhkimaan tulijat. Seuraavana tilan energinen isäntä Georg Lužkov kättelee meidät ja toivottaa tervetulleeksi.
Lužkovin ja hänen vaimonsa Kersti Lužkovin tila Hõbeda Kitsefarm sijaitsee Viron pohjoisosassa Hõbedan kylässä Kadrinan kunnassa. Suomeksi kylän nimi tarkoittaa hopeaa. Nimensä kylä on saanut nimensä Lužkovien tiluksilla sijainneen kartanon mukaan.
Lužkovit ostivat Hõbedan tilan 14 vuotta sitten ja rakensivat sinne omakotitalon 2005. Ensimmäiseen kymmeneen vuoteen tilalla ei tapahtunut mitään. Georg työskenteli rakennusinsinöörinä ja vaimo kemistinä.
"Ajoin joka aamu Tallinnaan töihin ja vaimo sellutehtaalle", Georg Lužkov kertoo.
Sitten koitti hyvä hetki elämänmuutokselle. Lapsetkin olivat jo isoja.
"Päätimme, että nyt tehdään jotain hauskaa", Georg Lužkov kertoo hymyillen.
"Jotain hauskaa" oli vuohitilan perustaminen. Ensimmäiset 12 kiliä hankittiin vuonna 2015. Rotuna oli Swedish Landrace.

Tilanpito oli molemmille uutta. Kumpikaan ei ole maatilalta kotoisin.
Ensimmäinen kesä oli Georgin mukaan varsinaista hauskanpitoa. Tilalla ei ollut vielä paljon töitä, välillä kävi lapsia katsomassa vuohia.
"Aluksi mietimme lähinnä, että pystymmekö pitämään eläimet elossa”, Georg Lužkov muistelee.
Toimintaa opeteltiin valtion järjestämillä kursseilla ja muiden maatilojen opissa. Lisäksi eräs rouva läheiseltä tilalta käy välillä neuvomassa.
"Kokemus opettaa."

Nyt tilalla on 60 vuohta, kissa ja koira. Perheen lapset auttelevat tilan töissä viikonloppuisin.
Georg Lužkov tekee tilalla töitä kokoaikaisesti, vaimo käy puolipäivätöissä tilan ulkopuolella.
Pariskunta valmistaa juustoa ja jäätelöä. Vuohenmaitotuotteille tuntuu olevan kysyntää.
”Ihmiset, joille lehmänmaito ei sovi, pystyvät usein silti kuluttamaan vuohenmaitotuotteita”, Georg Lužkov kertoo.
Kuukaudessa tilalla valmistuu 350 kiloa juustoa ja kesällä 40–50 litraa jäätelöä.
Ylimääräiset kilit myydään syksyllä pois tai pannaan lihoiksi. Pariskunta ei kuitenkaan tähtää lihantuotantoon. Teurastetusta lihasta valmistuu makkaraa omaan käyttöön ja ystäville.
Tulevaisuudessa tilan tuotevalikoima saattaa laajentua vielä esimerkiksi jogurtilla.
Tuotantoprosessi on mietitty tarkkaan tehokkaaksi. Vuohet lypsetään pihaton viereisessä huoneessa kahdesti päivässä. Heti seuraavasta huoneesta löytyy pieni meijeri.
Kersti Lužkov hoitaa kemistinä laboratoriomittaukset ja tilan byrokratian.
”En itse asiassa ihan edes tiedä mitä kaikkea, mutta ei sitä tunnu olevan liikaa”, Georg Lužkov naurahtaa.
Tuotteiden brändäykseen on saatu apua Georgin mainostoimistossa työskentelevältä veljeltä.

Kerran viikossa Georg Lužkov kuljettaa tuotteet kauppoihin ja ravintoloihin Tallinnaan. Jonkin verran on myös suoramyyntiä tilalta.
"Meille jopa soitetaan, että voisitteko myydä meille", mies hymähtää.
Lužkov on tyytyväinen tuotteista saamaansa hintaan. Viime vuonna toiminta oli vielä miinuksella, mutta tänä vuonna päästään jo nollille, tai jopa ensimmäistä kertaa plussan puolelle.
"Hinta on helppo perustella, sillä hoidan itse myynnin. Jos joku pyytää alennusta voin vain kertoa, että olemme pieni toimija. Jos emme saa pyytämäämme hintaa, emme voi pyörittää toimintaa."
Elintarviketuotannon lisäksi pariskunta haluaa lisätä panoksia maaseutumatkailuun. Tällä hetkellä tilalla käy 2–3 ryhmää kuukaudessa. Georgin mukaan vuohet ovat ystävällisiä eläimiä, jotka ovat ihmisistä kiinnostuneita.
"Vuohi ei ole samalla tasolla kuin koira, mutta tulee kyllä luokse ja haluaa läheisyyttä".
Tilan vuohista noin 60 prosenttia on saanut nimen. Tilalta löytyy muun muassa Pesämuna, Madonna ja My lady.
"Osa oppii nimet ja tulee paikalle kutsusta", kertoo Georg Lužkov ja yrittää huhuilla paikalle vuohta nimeltä Tukker. Tukker on nyt kuitenkin liian innoissaan tilalla olevista vieraista.
Tulevaisuudessa Hõbedan tilalla pääsee ehkä harrastamaan myös vuohijoogaa ja -aerobicia.
"Yksi joogaopettaja kävi tilalla ja miettii asiaa."
Pariskunnan elämä on muuttunut paljon. Eläinten ottaminen ei ole kuitenkaan koskaan kaduttanut.
"Olemme sopineet vaimon kanssa, että katsotaan toimintaa kolme vuotta. Jos kaikki sujuu hyvin, voimme ehkä sen jälkeen palkata apulaisia ja sitä kautta päästä myös lomalle", Georg Lužkov miettii.
Raskasta maatalousyrittäjän työntäyteinen elämä ei tilan isännän mukaan ole.
"Toiminta on kasvanut pikkuhiljaa, ja siksi siihen on ollut helppo tottua. En sano, että tämä olisi työtä, vaan että nämä ovat jokapäiväiset tehtävät. Tämä on elämäntapa.”