Rakentamisen väheneminen painaa puun hintaa Euroopassa – esimerkiksi Virossa muutos näkyy kuitupuussa

Taloudellinen epävarmuus on iskenyt rakentamiseen koko Euroopassa. Se on vähentänyt puun kysyntää, mikä on kääntänyt puun hinnat laskuun.

Etenkin uudisrakentaminen on vähentynyt, mikä näkyy sahoilla. Ne ovat alkaneet jarrutella tuotantoaan. Ja kun sahat eivät pyöri täysillä, tukille ei ole tarvetta entiseen malliin.

Jälleen kerran puutavaran hinta on reagoinut voimakkaasti rakentamisen ja talouden syklin heikkenemiseen. Puutavaran voimakkaat hintavaihtelut vaikeuttavat rakennushankkeiden toteuttamista.

Puutuoteteollisuuden mukaan puurakenteiden hinnat putosivat Suomessa yli viidenneksellä jo kevättalvella, vaikka muut rakentamiskustannukset vielä nousivat.

Sama ilmiö on nähtävissä muuallakin. Fordaqin julkaiseman tilaston mukaan esimerkiksi Puolassa sahatavaraa myytiin kesällä 27 prosenttia halvemmalla kuin vuosi sitten. Samaan aikaan muut rakennusmateriaalit olivat lievästi kallistuneet.

Myös Saksassa sahatavaran ja puisten pakkausmateriaalien halpeneminen jatkui kesällä.

Kuitupuun kysyntä on kiinni sellun ja kartongin menekistä. Sielläkin on tultu tämä vuosi alamäkeä.

Tehtaiden tilauskirjat ovat ohentuneet ja tuotteiden hinnat laskeneet, kun ostajat ovat keskittyneet varastojen tyhjentämiseen.

Suomessa puun kysyntää on pönkittänyt venäläisen puun tuonnin päättymisen jättämä aukko. Osin sen takia puun hinnat pysyivät alkuvuoden nousussa, vaikka metsäteollisuuden tuotteiden hinnat laskivat.

Suomessa kantohintojen nousu katkesi vasta kesäkuussa.

Ennen Ukrainan sotaa joka kymmenes Suomessa jalostettu puukuutio oli peräisin Venäjältä.

Esimerkiksi vuonna 2021 Venäjältä tuotiin Suomeen 9,3 miljoonaa kuutiota puuta. Tärkeimmät puutavaralajit olivat koivukuitu ja havuhake, joiden osuus tuonnista oli kolme neljännestä.

Etenkin koivukuitupuuta käyttäville tehtaille tuonti oli oleellinen osa puuhuoltoa.

Sota muutti kaiken. Yhtiöt ajoivat venäläisen puun tuonnin alas heti kevään aikana.

Korvaavaa puuta metsäteollisuus on yrittänyt haalia pääosin kotimaasta. Sen lisäksi ostoa on kasvatettu lähialueilta.

Tuonnin osalta katseet kääntyivät etenkin Viroon ja Latviaan. PTT:n mukaan tuonnin kasvattaminen Baltiasta ei kuitenkaan ole onnistunut toivotulla tavalla. Puun tuonti onkin tänä vuonna jäänyt puoleen aiemmasta.

Suomen lisäksi venäläisen puu- ja energiavirtojen katkeaminen sotki myös muiden maiden puu- ja energiahuoltoa. Baltian puusta kilpailivat ulkomaisten yritysten lisäksi paikalliset puunostajat.

Länsieurooppalaiset metsäyhtiöt tarvitsivat puuta sekä jalostukseen että energiaksi. Se hyppäytti Baltian puun hinnat pilviin.

Muutoksen rajuudesta kertoo, että ennen Venäjän käynnistämää hyökkäyssotaa koivukuitupuun hinta Suomen rajalle tuotuna oli 40 euron tuntumassa kuutiometriltä. Puolta vuotta myöhemmin siitä maksettiin pitkästi yli 100 euroa kuutiolta.

Havuhake teki lähes samanlaisen hintahypyn. Senkin tuontihinta yli kaksinkertaistui.

Baltian puun hintahuippu jäi lyhyeksi. Hinnat karkasivat niin korkealle, ettei yhtiöillä ollut niihin varaa.

Jo loka-marraskuussa Viron puun hinnat kääntyivät laskuun. Siitä huolimatta Baltian puun hinnat pysyivät vielä vuoden lopullakin verraten korkealla kotimaisiin hankintahintoihin verrattuna.

Tänä vuonna puun hintojen lasku on jatkunut Itämeren altaan ympärillä. Sama trendi on näkynyt Keski-Euroopassa.

Viron metsähallinnon myymän puusuman keskihinta laski tammikuun lähes 90 eurosta alle 60 euroon kuutiolta heinäkuuhun mennessä.

Puun hinnoista on siis Virossa sulanut tänä vuonna noin kolmasosa. Etenkin kuitupuun osalta viime vuoden huippuhinnoista on jäljellä enää muisto.

Viron metsähallinnon kaupoissa koivukuitupuun tienvarsihinta oli vielä vuoden alussa noin 90 euroa kuutiolta. Heinäkuuhun mennessä se oli pudonnut 53 euroon kuutiolta.

Mäntykuitupuulla vastaava pudotus oli 74 eurosta 48 euroon kuutiolta.

Tukin hinnat ovat pitäneet paremmin. Esimerkiksi kuoren alta yli 18 senttiä latvasta olevan mäntytukin tienvarsihinta on pysynyt Virossa noin 100 eurossa kuutiometriltä. Siitä maksettiin suunnilleen saman verran vuoden alussa.

Vanerikoivu on Virossa ollut tänä vuonna arvossaan. Kuoren alta latvasta yli 24 senttisistä koivutukeista on maksettu 250–320 euroa kuutiolta.

Siinä on selvää nousua. Viime vuonna vaneritukin keskihinta jäi Virossa alle 200 euroon kuutiometriltä.

Tilastojen perusteella puun hintatasossa on maitten välillä edelleen suuria vaihteluita. Suomi ja Ruotsi kuuluvat maihin, joissa etenkin kuitupuun hinnat ovat pysyneet verraten tasaisina pitkän aikavälin vertailussa.

Ruotsissa kuitupuun hinta ei ole noussut mainittavasti edes Venäjän hyökkäyssodan aikana. Siellä puukauppaa vakauttaa se, että valtio ja yhtiöt omistavat suuren osan metsistä.

Venäjän hyökkäyssodan käynnistymisen jälkeen suomalaisyhtiöiden kiinnostus ruotsalaisen kuitupuun ostoon on lisääntynyt. Yhtiöiden mukaan ruotsalainen kuitupuu on ollut niille verraten kilpailukykyistä.

Sillä on korvattu venäläistä ja Baltian puuta.

Maittain tehtävää puun hinnan vertailua vaikeuttavat erilaiset puun mitta- ja laatuvaatimukset. Muualla puut mitataan pääosin kuoren alta, Suomessa kuoren päältä.

Hintojen suunta on silti kaikkialla selvä. Tänä vuonna trendi on vienyt alaspäin.