Suomi sijoittui luonnon monimuotoisuusindeksissä Euroopan kärkeen – suomalaiset ekologit suhtautuvat tulokseen kriittisesti: ”Ei aihetta lähteä torille”

Luonnon monimuotoisuus on vaikeasti mitattava asia lukemattomine lajeineen – joista kaikkia ei edes tunneta – ja vertailukohtien puutteellisten historiatietojen vuoksi. Arvioita kuitenkin tehdään, ja brittiläisen Lontoon luonnonhistoriallisen museon (Natural History Museum) laatimassa indeksissä Suomi saa erinomaisen arvosanan luonnon monimuotoisuudesta. Viimeisimmät tiedot päivitettiin viime lokakuussa.

Indeksi kuvaa sitä, miten kullakin alueella luonnon monimuotoisuus, esimerkiksi lajien kirjo, on selviytynyt ihmistoiminnan vaikutuksista. Lajit on huomioitu mahdollisimman laajasti, kasvit, hyönteiset ja sienet mukaan lukien. Yksi olennaisista tekijöistä on maankäyttö. Jos luonto on joutunut väistymään rakentamisen tai muun maankäytön tieltä, monimuotoisuus joutuu koetukselle.

Suomi saa britti-indeksissä arvosanaksi karvan verran alle 96 prosenttia ja sijoittuu EU-vertailussa toiseksi Kyproksen jälkeen. Ruotsille laskettu indeksi on lähes yhtä korkea kuin Suomen. "Jos BII on 90 prosenttia tai enemmän, alueella on riittävästi biodiversiteettiä, mikä takaa toimivan ja sietokykyisen ekosysteemin", luonnontieteellisen museon verkkosivuilla kerrotaan. Indeksistä uutisoivat muun muassa Metsälehti ja ruotsalainen ATL-lehti aiemmin.

Suomalaiset ekologian asiantuntijat suhtautuvat tulokseen varsin kriittisesti. Helsingin yliopiston ekologian professori Anna-Liisa Laine pitää indeksin luotettavuuden haasteena pohjatietoina käytetyn datan laatua.

”Sen laskeminen edellyttää laadukasta dataa maankäytön muutoksista sekä lajidataa, jonka resoluutio vastaa maankäyttödataa. Tällaisia on vaikea saada Suomesta tai muualta”, hän toteaa.

”Maankäytön muutoksia lasketaan satelliittidatasta, mutta sen laatu on vaihtelevaa esimerkiksi sääolojen vuoksi. Esimerkiksi Suomessa VMI (Valtakunnan metsien inventaario) voi kertoa meidän suurimman ekosysteemin eli metsien käytön muutoksista paljon tarkemmin.”

Useat ekologian asiantuntijat puntaroivat asiaa joulukuussa Twitterissä. Laine tviittasi tuolloin, että ”ei ole aihetta lähteä torille tämän indeksin vuoksi”. Hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, että vahvana oletuksena on, ettei niin sanotuilla ”ei-häirityillä” alueilla lajisto olisi muuttunut. ”Esimerkiksi avohakkuut mylläävät metsien aluskasvillisuuslajiston aika perinpohjaisesti.”

Jyväskylän yliopiston professori, Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho puolestaan totesi Twitterissä, että ”indeksejä on paljon ja jokainen on avattava huolella, että tietää mitä ne oikeasti indikoivat”. Hän otti esimerkiksi LPI-indeksin (Living Planet Index). ”Tässä huolestuttava esimerkki LPI indeksistä, jota tulkitaan systemaattisesti väärin eikä sen radikaalia arvoa kannata käyttää viestinnässä”, Kotiaho kirjoitti.

Britti-indeksin mukaan hyvin harvalla alueella Euroopassa päästään yli 90 prosentin lukuihin. Yli 80 prosenttiin yltävät Viro, Latvia ja Kroatia. Peränpitäjiä ovat Irlanti, Britannia ja Tanska, joiden indeksiarvo jää runsaaseen 40 prosenttiin. 50–60 prosentin välille yltävät Luxemburg, Unkari ja Hollanti. Koko Euroopan keskiarvo on 80 prosentin tuntumassa.

Arviossa on laadittu myös ennuste tulevien vuosikymmenten kehityksestä. Sen mukaan Suomen luku säilyisi yli 90 prosentissa vuoteen 2040 saakka.

Indeksistä on laadittu maailman kartta. Siinä Norja, Ruotsi ja Suomi ovat vahvan biodiversiteetin tummalla alueella Pohjois-Venäjän lailla, kun taas Brittein saarten ja Keski-Euroopan läpäisee oranssina hehkuva, heikentyneen tilan värikoodi. Myös Pohjois-Amerikassa harvaan asututuilla pohjoisilla alueilla monimuotoisuuden tila on hyvä.

Vastaavasti esimerkiksi aasialaisessa kaupunkivaltio Singaporessa luonnon monimuotoisuuden tila on indeksin mukaan surkea. Arvo lähentelee 30 prosenttia. Jos luku painuu alle 30 prosentin, monimuotoisuus on huomattavan vajavainen ja ekosysteemi voi olla vaarassa romahtaa.

Natural History Museum: BII-indeksin maailmankartta