Tutkimus herättää vakavia huolia liito-oravan tulevaisuudesta ‒ ”Suomella on erityinen vastuu lajin suojelusta”
Tutkimuksen tulokset korostavat myös metsänhoidon suunnittelun tärkeyttä liito-oraville soveltuvien elinympäristöjen säilyttämiseksi.
Tutkimuksen mukaan läntisten alueiden liito-oravapopulaatiot, erityisesti Suomessa, ovat taantumassa ja menettämässä elinympäristöjään. Kuvituskuva. Kuva: Hannu HuttuVaikka liito-orava on lajina laajalle levinnyt, sen geneettisestä rakenteesta ja historiasta on aiemmin tiedetty vain vähän.
Luonnontieteellisen keskusmuseon, Helsingin ja Oulun yliopistojen sekä venäläisten tutkijoiden tuore geneettinen tutkimus paljastaa yllättäviä piirteitä liito-oravan evoluutiosta.
Tutkimus herätti myös vakavia huolia lajin suojelun kannalta, kertoo Helsingin yliopisto tiedotteessaan.
Tutkimuksissa liito-oravan geneettisen monimuotoisuuden havaittiin olevan alhaisinta lajin läntisimmällä esiintymisalueella Suomessa. Korkeinta monimuotisuuden havaittiin olevan Venäjän Kaukoidässä Sikhote-Alinin alueella.
Tutkijoiden mukaan tämä tukee teoriaa siitä, että laji on levittäytynyt melko äskettäin länteen päin itäisistä jääkauden aikaisista vetäytymisalueista, joissa lajin populaatioita on säilynyt.
”Kaukoidän populaatio osoitti niin voimakasta geneettistä erilaistumista, että se saattaa edustaa omaa alalajiaan tai jopa kokonaan uutta lajia”, tiedotteessa esitetään.
Tutkimuksen pääkirjoittaja Fernanda Iton mukaan lajin taksonomiaa eli luokittelua on arvioitava uudelleen havaintojen pohjalta.
”Sikhote-Alinin populaation merkittävä geneettinen ero viittaa siihen, että kyseessä voi olla uusi, vielä nimeämätön kehityslinja”, hän kertoo tiedotteessa.
Taksonomiaan liittyvien kysymysten lisäksi tutkimus paljastaa vakavia huolia liito-oravien suojelun näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan läntisten alueiden populaatiot, erityisesti Suomessa, ovat taantumassa ja menettämässä elinympäristöjään.
Taksonomiaan liittyvien kysymysten lisäksi tutkimus paljastaa vakavia huolia liito-oravien suojelun näkökulmasta. Tutkimuksen mukaan läntisten alueiden populaatiot, erityisesti Suomessa, ovat taantumassa ja menettämässä elinympäristöjään.
Näiden taantuvien populaatioiden kyky sopeutua ympäristömuutoksiin on tutkijoiden mukaan todennäköisesti heikentynyt jo valmiiksi vähäisen geneettisen monimuotoisuuden vuoksi.
”Tämä on erityisen huolestuttavaa, sillä Suomessa elää Euroopan unionin suurin liito-oravapopulaatio, kertoo tutkimuksen vastuullinen johtaja Jaana Kekkonen tiedotteessa.
”Tämän takia Suomella on erityinen vastuu lajin suojelusta.”
Tutkimus esittääkin, että taigametsien lippulaivalajina liito-orava voisi herättää yleisön kiinnostuksen niin lajiin itseensä kuin sen asuttamien metsien suojeluun.
Tutkimuksen tulokset korostavat myös metsänhoidon suunnittelun tärkeyttä sopivien elinympäristöjen, eli erityisesti vanhojen boreaalisten metsien säilyttämiseksi.
Esimerkiksi Euraasian taiga on yksi maailman suurimmista ja uhanalaisimmista metsäekosysteemeistä jonka monimuotoisuuden säilyttäminen on tutkijoiden mukaan tärkeämpää kuin koskaan.
Suurin osa Suomesta ja Venäjästä kuuluu taigavyöhykkeeseen.
Koska liito-orava on erikoistunut tietynlaisiin elinympäristöihin, sen katsotaan toimivan niissä myös sateenvarjo- ja indikaattorilajina.
Lajin suojelu voikin siis samalla edistää myös monien muiden taigametsistä riippuvaisten lajien säilymistä.
Tutkimus esittääkin, että taigametsien lippulaivalajina liito-orava voisi herättää yleisön kiinnostuksen niin lajiin itseensä kuin sen asuttamien metsien suojeluun.
”Tuloksemme eivät ainoastaan korosta liito-oravan evoluution ymmärtämisen merkitystä sen suojelulle, vaan avaavat myös uusia mahdollisuuksia kehittää geneettisen seurannan työkaluja, jotka voivat tukea tieteelliseen näyttöön perustuvaa luonnonhoitoa”, sanoo yksi tutkimuksen kirjoittajista, apulaisprofessori Stefan Prost Oulun yliopistosta.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
