Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kaikkien yhteinen asia

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on noussut otsikoissa ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalle metsien ympäristökysymyksissä.

Metsäsektorilla luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen on tartuttu jo 1990-luvulla, mutta vaikutukset näkyvät hitaasti metsäluonnossa, ja lisää toimia pitäisi tehdä.

Suojelualueiden perustamisen lisäksi talouskäytössä olevissa metsissä tehdään luonnonhoitotoimia, jotka edistävät erilaisten elinympäristöjen ja lajien säilymistä metsäluonnossamme.

MTK ja SLC julkaisivat luonnon monimuotoisuuden tiekarttansa helmikuussa. Siinä kartoitetaan, mitä luonnonhoitotoimenpiteitä pitäisi lisätä.

Osa vaatii metsänomistajalta työtä, kuten lehtojen kunnostaminen, osa taas on pikemminkin valintoja tavanomaisen metsänhoidon toteutuksessa, kuten säästöpuiden ja lahopuiden säilyttäminen tai sekapuustoisuuden lisääminen.

Koska toimenpiteet ovat erilaisia, myös niiden kustannukset vaihtelevat. Osasta toimenpiteistä ei juurikaan koidu kustannuksia, esimerkiksi hankalasti korjattavaan paikkaan jätetty säästöpuuryhmä ei olisi kerryttänyt leimikon myyntituloja merkittävästi.

Jotkut toimenpiteet voivat hyödyttää metsänomistajaa taloudellisestikin, esimerkiksi lehtipuuston lisääminen voi tarjota tulevaisuuden puumarkkinoilla haluttuja puutavaralajeja.

Tiekartan osana oli PTT:n tekemä kysely, jonka mukaan suurin osa metsänomistajista on jo tehnyt monia luonnon hoitotoimenpiteitä metsissään.

Suosittuja ovat esimerkiksi metsäsertifioinnistakin tutut sekapuustoisuus, säästöpuiden jättäminen ja lahopuun säästäminen. Myöskin luontopainotteinen metsäsuunnitelma, eri-ikäisrakenteinen kasvatus ja määräaikaiset suojelusopimukset kiinnostavat.

Vaikka metsänomistajien omat arvot ja tavoitteet ovatkin olennaisin kannuste luontoarvojen säilyttämisessä, metsänomistajien mielestä vapaaehtoisuuteen perustuvia taloudellisia kannusteita tarvitaan toimenpiteiden edistämiseksi.

Valtion tukien lisäksi markkinaehtoiset ratkaisut, kuten kaupan tai teollisuuden maksama monimuotoisuuslisä, kiinnostavat metsänomistajia.

Myös metsäteollisuus on julkaissut oman tiekarttansa luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, ja monilla yhtiöllä on luonnon monimuotoisuusohjelmia kannustamaan metsänomistajia esimerkiksi säästöpuiden jättämiseen.

Metsäalalla on siis yhteinen näkemys ja halu metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Yhteiskunnalla pitää kuitenkin olla vahva rooli kannusteiden luomiseksi, koska luonnon monimuotoisuuden säilyminen tulisi olla meistä jokaisen vastuulla.

Kirjoittaja on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.