Luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt talousmetsissä – käänne parempaan tapahtunut yhteistyöllä

Luonnon monimuotoisuus on lisääntynyt talousmetsissä. Käänne parempaan on toteutunut metsänomistajien ja metsäammattilaisten yhteistyöllä.

Talousmetsien käsittely on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Esimerkiksi haavan ja elävien säästöpuiden määrä uudistushakkuualoilla on lisääntynyt.

Muuttuneet käytännöt ovat lisänneet luonnon monimuotoisuutta. Osa vaikutuksista näyy kuitenkin hitaasti ja toimintatapoja voidaan yhä kehittää ja luonnonhoidon vaikuttavuutta lisätä tutkimustietoa hyödyntäen, toteaa johtava luonnonhoidon asiantuntija Riitta Raatikainen metsäkeskuksesta.

Metsäalalla on yhteinen näkemys, että luonnon tilaa pitää parantaa. Metsien suojelun lisäksi tarvitaan luonnonhoitoa talousmetsissä, jotta voidaan turvata ja säilyttää eri lajien elinympäristöjä.

Huoli talousmetsien monimuotoisuutta turvaavien toimenpiteiden riittävyydestä käynnisti vuonna 2016 metsäalan yhteisen Monimetsä-hankkeen. Siihen liittyen on tuhansia metsänomistajia ja satoja metsäammattilaisia neuvottu ja koulutettu luonnonhoidon keinoista.

Monimetsä-hankkeessa on kannustettu metsänomistajia ottamaan luonnonhoito puheeksi ja sopimaan siitä metsäammattilaisten kanssa. Yhtä lailla on korostettu metsäammattilaisten vastuuta kertoa metsänomistajille luonnonhoidon keinoista ja niiden merkityksestä.

Varsinaisesti omien metsiensä luonnonhoidosta päättävät metsänomistajat.

Vuosittain Metsäkeskukseen jätetään yli 100 000 metsäalan toimijan laatimaa metsänkäyttöilmoitusta. Hakkuista sovittaessa on samalla mahdollisuus sopia talousmetsään jätettävistä säästöpuuryhmistä ja suojavyöhykkeistä.

”Vastaavasti metsänhoidon suunnittelun yhteydessä on mahdollisuus sopia riistatiheiköiden jättämisestä ja sekapuustoisuuden säilyttämisestä”, kertoo Raatikainen metsäkeskuksen tiedotteessa.

Hankkeen loppuraportti tuo esiin onnistumisia, mutta parannettavaakin löytyy. Raportin mukaan metsäalan toimijoiden osaamisessa on edelleen puutteita luonnonhoidon perusteissa, ekologisen merkityksen ymmärtämisessä sekä luonnonhoidon keinovalikoiman hallitsemisessa.