Kymmeniä villisikoja kaatanut Heli Junttila metsästää sikoja hiipimällä

Heli Junttila on monelle metsästäjälle tuttu sosiaalisen median kautta. Yleensä Junttila poseeraa saaliiksi saadun villisian tai muun saaliiksi saadun riistaeläimen kanssa.

”Aina silloin tällöin minulle tulee postauksien jälkeen viestejä, joissa toivotaan, etten ampuisi kaikkia sikoja. Metsästän pääsääntöisesti Vaalimaalla ja täällä villisikoja on runsaasti, niitä riittää hyvin ammuttavaksi”, Junttila kertoo.

Villisikajahti on kuumimmillaan Vaalimaalla touko–lokakuussa. Tämän jälkeen villisiat siirtyvät pikkuhiljaa rajan yli Venäjän puolelle ja palaavat jälleen keväällä.

Junttila itse on mennyt jo sekaisin laskuissaan siinä, kuinka monta villisikaa hän on ampunut.

”En ole pysynyt kärryillä, jotakin 50:n ja 100:n välillä. Tämä on minulle enemmän elämäntapa ja kaikki vapaa-aika menee käytännössä metsässä. Toisaalta kaupasta tarvitsee ostaa lähinnä suolaa ja voita”, Junttila naurahtaa.

Hän kertoo metsästävänsä villisikoja mieluiten hiipimällä.

”Olen huono istumaan paikallaan passissa, mieluummin etsiskelen sikoja jalan ja kiertelen peltoja. Hiipiminen on itselle mielekkäin jahtimuoto. On huikea kokemus päästä hiipimään villisikalauman lähelle. Vielä hienompaa on, jos onnistuu riistalaukauksessa ja sika makaa kellallaan maassa”, Junttila kuvailee.

Junttila metsästää pääsääntöisesti yksin. Myös villisialle toimivia karjalankarhukoiria löytyy taloudesta, mutta niiden käyttämisessä villisikajahdissa on omat haasteensa.

”Olemme niin lähellä rajavyöhykettä, että mukana oleva koira olisi helposti ja nopeasti Venäjän puolella.”

Villisika on älykäs ja oppivainen eläin ja se pystyy jallittamaan kokenuttakin metsästäjää helposti. Haavoittunut villisika voi olla metsästäjälle myös erittäin vaarallinen, jos se juoksee päälle veitsenterävät torahampaat ojossa. Junttilaa villisiat eivät kuitenkaan pelota.

Haavoittunut villisikakarju voi olla metsästäjälle myös erittäin vaarallinen. Kuva: Heli Junttilan arkisto

”Kaikkea voi tapahtua ja tiedostan, että riskejä on aina olemassa, etenkin kun yksin pimeässä touhuaa. Käyn kuitenkin aina läpi pään sisällä pahimmat skenaariot. Villisika kuitenkin pääsääntöisesti väistää ihmistä, ainoastaan haavakko tai nurkkaan ajettu villisika puolustautuu.”

Villisika on paluumuuttaja Suomen riistalajistossa, ja se voi levittää mukanaan vakavaa virustautia, afrikkalaista sikaruttoa. Tautiriskin takia kannan koko halutaan pitää aisoissa.

Metsästyksen tavoitteena ei kuitenkaan ole hävittää lajia Suomesta kokonaan. Taudin varhaisen havaitsemisen vuoksi metsästetyistä villisioista toimitetaan asf-näytteet Ruokavirastolle analysoitaviksi. Näin on tehnyt myös Junttila.

”Afrikkalainen sikarutto toki huolestuttaa meitäkin. Tulee muistaa, että tauti voi levitä monella tapaa, ei vain villisikojen mukana. Todennäköisesti vielä suurempi riski liittyy ihmisiin, jotka voivat tuoda viruksen esimerkiksi elintarvikkeiden mukana”, hän muistuttaa.