10 kysymystä johtoalueiden hyötykäytöstä – Miten sähkölinjojen alustoja voisi hyödyntää?

1. Miksi ja miten sähkö­linjojen alustoja voisi hyödyntää?

Metsänhoidon asiantuntija Anu Hilli, Metsäkeskus: Sähkölinjojen alustoja on runsaasti, mutta niiden käyttö on vähäistä. Tehokkaampi hyödyntäminen tarjoaisi maanomistajalle taloudellista tuottoa, tukisi luonnon monimuotoisuutta ja edistäisi riistanhoitoa. Pitkäikäistä kasvipeitteisyyttä lisäämällä voitaisiin lisätä myös hiilensidontaa.

Sähkölinjojen alustat soveltuvat viljelyyn ja laidunnukseen. Lisäksi niillä voidaan kasvattaa matalia, alle 3,5-metrisiä kasveja kuten joulukuusia. Niille voidaan perustaa riista- tai maisemapeltoja tai kosteikkoja, ja ne tarjoavat erinomaisen ympäristön pölyttäjäpalveluille.

Sähkölinjojen alustat soveltuvat myös virkistyskäyttöön, ja niille voidaan perustaa ulkoilu- ja retkeilyreittejä.

2. Millaisin ehdoin johto­alueita saa käyttää joulukuusen viljelyyn?

Heini Katajisto, Joulupuuseura ry:n sihteeri: Joulukuusten viljely edellyttää sopimusta voimayhtiön kanssa. Mikäli omalla maalla ei ole johtoaluetta, sellaisen voi myös vuokrata. Alue tulee merkitä maastoon selvästi, jotta sähköyhtiön urakoitsijat eivät epähuomiossa raivaa sitä.

3. Miten joulukuusiviljelmä perustetaan ja miten sitä hoidetaan?

Katajisto: Kannattaa valita kohde, jonne on hyvät tieyhteydet ja joka on maaperältään riittävän ravinteinen. Yksi- tai kaksivuotiaat paakkutaimet istutetaan pottiputkella, noin 4 000 tainta hehtaarille. On tärkeää jättää ajourille ja kulkuväylille riittävästi tilaa.

Suosituin puulaji on suomalainen metsäkuusi, joka on sekä helpoin kasvattaa että markkinoiden kysytyin joulupuu. Jonkin verran viljellään myös serbiankuusta ja mustakuusta sekä pienemmässä määrin douglaskuusta ja pihtoja.

Jos sähkölinjan alla kasvaa luontaisesti syntynyt kuusentaimikko, kasvatuksen voi aloittaa harventamalla ja leikkaamalla sitä.

Joulukuusen tulee olla kapea ja tuuhea. Leveyttä ja pituuskasvua rajoittavat muotoleikkaukset aloitetaan, kun taimet ovat noin metrin korkuisia. Samalla poistetaan ylimääräiset latvat ja korjataan muotovirheet. Puut leikataan joka vuosi vähintään kerran. Työvälineinä käytetään puutarhasaksia, pitkäteräisiä pensassaksia tai moottorikäyttöisiä pensasleikkureita.

Tavallisin joulukuusen korkeus on 2,2 metriä, mutta myös pienemmille ja suuremmille kuusille on kysyntää. Sähkölinjan koosta riippuu, kuinka korkeaksi kuuset voidaan kasvattaa, sillä latvoille ja linjalle on määritelty vähimmäisetäisyys.

Ensimmäiset kuuset ovat myyntikuntoisia noin kahdeksan vuoden päästä istutuksesta. Viljelmä uusitaan joko kerralla kokonaan tai täydentämällä kaadettujen puiden tilalle uusia taimia.

4. Kenelle viljely sopii ja millaista tuloa siitä voi saada?

Katajisto: Joulukuusen viljely vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä viljelmän kiertoaika on 10–15 vuotta. Kun asiakaskunta on luotu, toimintaa on helppo jatkaa, kunhan myytäviä puita on tasaisesti joka vuosi.

Useimmilla kuusenkasvattajilla on muutakin yritystoimintaa, mutta joukossa on myös palkansaajia ja eläkeläisiä. Jos haluaa viettää vapaa-aikansa kuusia hoitaen, kasvatus sopii palkkatöidenkin oheen. Joulukuusien kasvatus ei ole raskasta eikä vaadi isoja laitehankintoja. Ulkona täytyy kuitenkin viihtyä ja aikaa on löydyttävä, eikä kuusia voi kasvattaa etänä.

Joulukuusien viljelystä saa metsälleen paremman hehtaarituoton kuin perinteisellä puunkasvatuksella, ja kiertoaika on lyhempi. Toisaalta työmäärä on suurempi.

Myyntiä ja markkinointia kannattaa miettiä jo viljelmää perustettaessa. Kuuset voi myydä joko tukkuerinä tai suoraan asiakkaalle joko viljelmältä tai myyntipaikalta. Viljelmää on uudistettava tai laajennettava parin vuoden välein, jotta saa kuusia tasaisesti markkinoille.

5. Mitä luonnon­tuotteita linjojen alta voi kerätä ja mitä on otettava huomioon?

Projektiasiantuntija Jenni Lemettinen, Metsäkeskus: Sähkölinjojen alta voi kerätä esimerkiksi katajanmarjoja ja -versoja, leikkohavuja, kuusenkerkkiä, koivunlehtiä, metsämarjoja ja sieniä. Vain marjat ja sienet kuuluvat jokaisenoikeuksien piiriin, muuhun keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Valtion maille keruuoikeuden voi ostaa Metsähallitukselta.

Itse viljelemiensä tuotteiden keruusta tehdään ilmoitus kantaverkkoyhtiölle, joka ottaa keruun huomioon suunnitellessaan raivausrytmiä.

Luonnontuotteita tulee kerätä kestävästi. Lehtiä ja kerkkiä ei pidä poimia niin paljon, että puut kärsivät. Lehtien keruu kannattaa ajoittaa raivaustöiden yhteyteen.

6. Millaista tuloa keruusta voi saada?

Lemettinen: Se riippuu siitä, mitä kerätään ja kuinka paljon. Jos maanomistaja ei itse kerää, hän voi ansaita vuokratuloa.

Kerkistä ja koivunlehdistä on aiempina vuosina maksettu 5–8 euroa kilolta ja leikkohavuista noin euro per kilo. Leikkohavut ovat metsätalouden alv-velvollista tuloa. Kerkkiä voi kerätä verovapaasti, kunhan niitä ei esikäsitellä ennen myyntiä. Metsämarjoja, katajanmarjoja ja metsäsieniä voi kerätä verovapaasti 15 000 euroon saakka.

Esimerkiksi ravintolat saattavat olla kiinnostuneita tuoreista raaka-aineista. Ennen keruuta on hyvä varmistaa, että tuotteille on ostaja. Myyntiä voi tapahtua myös vaikkapa Facebookin tai Reko-rinkien kautta. Kerääjät ja ostajat voivat löytää toisensa myös keraaja.fi- ja aitoluonto.fi-sivustojen kautta.

Lisätuloa etsivälle marjojen keruu on edelleen varteenotettava vaihtoehto, sillä esimerkiksi puolukasta jää noin 80 prosenttia keräämättä. Marjojen keruukulttuuria olisi hyvä elvyttää, sillä suomalaisia kerääjiä tarvitaan lisää.

7. Edellyttääkö luonnontuotteiden keruu koulutusta?

Lemettinen: Tiettyjen tuotteiden osalta se on erittäin suositeltavaa. Esimerkiksi kauppasienien poimijalle on tarjolla sähköinen kerääjäkortti. Kerääjäkoulutuksissa käsitellään tarkasti kerättävien tuotteiden erityispiirteitä, ja koulutusmateriaaleja löytyy verkosta. Metsäkeskuksella on saatavilla tuotekortit, jotka sisältävät tietoa kerättävistä tuotteista, keruussa huomioon otettavista seikoista sekä tuottoennusteista.

8. Miten johtoalueita voi hyödyntää riistanhoidossa?

Riistasuunnittelija Risto Paakkonen, Suomen riistakeskus: Linjojen alta voi löytyä mainio paikka riistanhoitokohteelle, riistapellolle, riistatiheikölle tai kosteikolle. Esimerkiksi riistapellot tarjoavat ravintoa ja suojaa luonnonvaraisille eläimille. Näitä voi mahdollisesti yhdistää alueen muuhun hyötykäyttöön. Lisäksi alustoja voi hyödyntää riistaeläinten seurannassa sekä hirvieläinten metsästyksessä ja pyynnin kohdentamisessa.

9. Miten riistapelto perustetaan ja saako siihen tukea?

Paakkonen: Ensin kannattaa ottaa yhteys alueen verkkoyhtiöön ja selvittää heidän kanssaan lupa- ja sopimustarpeet.

Perustaminen riippuu kohteen laajuudesta ja käytettävissä olevista resursseista. Yleensä maan muokkaaminen vaatii hieman koneapua, traktoria tai mönkijää, jolloin liikkumiseen tulee olla maanomistajan tai -haltijan lupa. Pienillä kohteilla kylvö onnistuu myös käsin, ja pienimuotoisetkin kohteet lisäävät monimuotoisuutta. Siemeniä voi hankkia esimerkiksi maa­taloustarvikeliikkeistä.

Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvä infopaketti hakusanalla ”monimuotoisuuspellot”. Verkkoyhtiöiltä saa ohjeita turvalliseen toimintaan.

Tukikelpoisilla tiloilla riistapellon perustamiseen on mahdollista saada tukea. Tukikelpoisuuden vaatimukset löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta.

10. Voiko riistapelto vähentää hirvien syöntipainetta lähitaimikoissa?

Paakkonen: Eläimet tarvitsevat ravintoa, ja riistapellossa vietetty ruokailuaika on pois muualta. Sähkölinjan alla voi kasvaa myös hirven herkkuja kuten haapaa, pihlajaa, pajua ja koivua, kunhan kasvustoa ei päästetä liian korkeaksi.

Artikkeli on julkaistu Aarteessa 11/2024.